Tarjoaako 100-vuotias Suomi mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa?

Juhlavuosi on ollut urheilun supervuosi, ohjelmassa on ollut yli 500 urheiluun ja liikuntaan liittyvää hanketta ja tapahtumaa. Vuoden mittaan urheilu ja liikunta ovat olleet näkyvästi esillä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomalaista urheiluosaamista on saatu ihailla, kun maassamme järjestettyjä kansainvälisiä arvokisoja on lähetetty television välityksellä miljooniin koteihin ympäri maailman. Lehterit ovat juhlavuonna pullistelleet myös paikan päällä, kun urheilun ystävät ovat täyttäneet kisakatsomot. Pelkästään Taitoluistelun ja Lahden MM-kisat sekä Koripallon EM-kilpailuiden Suomen alkulohko keräsivät yli 388 000 katsojaa.

Urheilutapahtumat ja huippu-urheilu ovat omiaan tarjoamaan lapsille sekä nuorille tarttumapintaan liikuntaa kohtaan. Esikuvat innostavat liikkumaan ja ovat tärkeitä liikunta- ja urheilukulttuurin rakentumisen näkökulmasta. Liikuntakulttuurin suurin haaste on suomalaisten passivoituminen ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset. Suomalaiset näyttäisivät jakautuvan yhä selkeämmin aktiiviliikkujiin sekä liikkumattomiin. Harrastukset loppuvat yhä nuorempana osana yhteiskunnallista muutosta. Nuorilla on yhä enemmän mahdollisuuksia valita, miten vapaa-aikansa viettävät. Tämä tarkoittaa, että seurojen tulee kyetä tarjoamaan entistä houkuttelevampia liikuntamahdollisuuksia.

Vaikka liikuntatottumukset sekä yhteiskunnalliset muutokset tuovat haasteita seuratoimintaan, seuratasolla tehdään hienoa työtä. Tätä tarvitaan myös jatkossa, sillä harrastuskustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa. Vuositasolla kustannukset voivat lajista riippuen nousta jopa tuhansiin euroihin. On huolestuttavaa, että monien harrastus kaatuu harjoitusvuorojen ja varusteiden nostaman hinnan seurauksena. Harrastusten kulut muodostuvat erilaisista jäsenmaksuista, lisensseistä, vakuutuksista sekä tilavuokrista. Lisäksi kustannuksia syntyy valmennuksesta, leireistä, kisamatkoista sekä välinehankinnoista. Kustannukset nousevat entisestään, mikäli harrastaminen muuttuu tavoitteelliseksi.

Toisaalta viime vuosina on saatu rohkaisevia esimerkkejä tavoista järjestää matalan kynnyksen liikuntaa, jonka tavoitteena on tuoda eri lajit kaikkien saataville. Esimerkiksi Helsingin kaupunki järjestää edullista ja täysin ilmaista liikuntaa ala- ja yläkoululaisille sekä 18–29-vuotiaille nuorille yhteistyössä koulujen ja liikuntaseurojen kanssa. Yhteistyön avulla pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten liikuntakulttuurin turhaan vakavamielisyyteen sekä liikuntaharrastusten saatavuuteen. 

Toimintaan osallistuvien määrä on ollut kasvussa ja palaute toiminnasta positiivista. Yhteistyön kautta lasten ja nuorten tietoisuus monipuolisesta lajivalikoimasta lisääntyy. Myös seurat hyötyvät yhteistyöstä, koska sen avulla voidaan tavoittaa uusia potentiaalisia harrastajia. Kun siirtyminen seuratoimintaan tehdään helpoksi, harrastajamäärät saattavat kasvaa. Vapaamuotoisista harjoittelumahdollisuuksista hyötyvät etenkin ne, joille liikuntataitojen oppiminen ei ole itsestään selvää. On tärkeää, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus harrastaa ja löytää itselleen sopiva laji.
 

Lähde: http://suomifinland100.fi/penkkiurheilijan-unelmavuosi/