Valikko
Vanhemmat seuratoiminnan tukena ja mahdollistajana
Urheilevaa lasta valmennetaan ja valmentajia koulutetaan, mutta huomioimmeko urheilupolulla etenevien lasten vanhemmat? Urheiluperheiden vanhempia tulee tukea heidän roolissaan kasvattajina, mennä Kolmen Koon – kuskaamisen, kustantamisen ja kannustamisen tuolle puolen. Mitä on hyvä vanhemmuus, millaisiin arvoihin se pohjaa ja mitä vanhemman rooliin kuuluu?
Kun vanhemmilta kysytään vanhemmuudesta, he tuovat esille lasten suojelemisen ja hyväksymisen sellaisina kuin nämä ovat. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman tulisi kehittää lapsistaan voittajia, toiset haluavat varmistaa jälkikasvunsa korkean koulutustason tai mahdollisuuden kunnolliseen toimeentuloon. Aika moni mainitsee, että vanhemman ei pidä olla lapselle kaveri. Ajallemme tyypillisesti useat kokevat, että yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on itsenäisyyden kultivoiminen lapsessa; harvempi painottaa uskollisuutta perheyhteisöä kohtaan.
Huolimatta siitä, että kulttuurissamme arvostetaan nimenomaan yksilön taitoja ja halua tehdä valintoja, tosiasia on, ettei mikään seura tai laji toimisi ilman vanhempien tukea. Käytännössä viimeisen sanan lasten harrastuksista sanoo äiti tai isä. He ovat paljon muutakin kuin kukkaronvartijoita ja kuskeja.
Aihe herättää paljon tunteita. Valtamediakin on huomannut ongelman, jonka moni valmentaja on tiennyt jo kauan: aikuiset eivät aina tunnista rooliaan tai osaa kommunikoida keskenään. Pahimmassa tapauksessa lapsi kokee lojaliteettiristiriitaa kodin ja urheiluseuran välillä. Me tarvitsemme sillanrakentajia vanhempien ja seurojen välille. Joskus on hyvä, että tuki tulee ulkopuoliselta henkilöltä, jotta keskustelussa vältytään lajikohtaisilta seikoilta ja pysytään asiassa, eli lapsen harrastusmotivaation tukemisessa.
Vanhempien tukeminen on myös valmentajien tukemista. Isät ja äidit haluavat parasta lapsilleen ja tarvitsevat foorumin, jossa heidän äänensä pääsee kuuluville rakentavasti, ei katsomosta karjuttuna. Turvallisessa ympäristössä lapsi saa rauhassa yrittää. Rajojen asettaminen on tärkeää, mutta lapselle pitää antaa lupa tehdä virheitä. Vain siten hän kasvaa ihmisenä ja kehittyy harrastuksessaan. Annetaan hänen nauttia kilpailemisesta, me vanhemmat voimme keskittyä enemmän ilon ylläpitämiseen, innostuksen jakamiseen ja tiukkoina hetkinä tsemppaamiseen.
Vanhempien viestien avulla seura pystyy kehittämään toimintaansa vielä parempaan suuntaan. Vanhemmat kokevat, että heidät on huomioitu ja heitä on tuettu seuran puolesta.
Teksti: Kari Helander, www.coachkari.fi