Tutkimus: Liikunta- ja urheilujärjestelmä on siirtynyt ohjelmien kauteen

LitM Kati Lehtosen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjassa tarkastellaan liikunta- ja urheilujärjestelmän muutosta vuosina 2008–2015 valtion liikuntahallinnon sekä liikunnan ja urheilun keskusjärjestöjen viitekehyksessä. Kiinnostuksen kohteena on, miten ja miksi liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteet ovat muuttuneet ja miten verkostot selittävät muutosta.

Tutkimuksen mukaan Liikuntajärjestöt eivät ole enää liikunta- ja urheilujärjestelmän keskiössä vaan pikemminkin osatoteuttajan roolissa. Järjestelmän sisällä on siirrytty organisaatiokeskeisestä toiminta-ajattelusta ohjelmien kauteen, jossa toiminnan perustana ovat verkostot, yhteistyö- ja kumppanuussuhteet.

Tämä on merkittävä muutos liikunta- ja urheilujärjestelmässä, jonka myötä liikunnan ja urheilun keskusjärjestön pitäisi myös asemoida itsensä uudelleen suhteessa muuhun järjestelmään ja pohtia sitä, keneltä toiminnan oikeutus haetaan ja ketä varten ollaan olemassa, Lehtonen analysoi.

Merkittävää rakenteellisissa muutoksissa on ollut myös se, että ne näyttäytyvät ennemmin julkishallinnon poliittis-hallinnollisiin muutoksiin sopeutumisena kuin liikunta- ja urheilujärjestelmästä itsestään lähteneenä aktiivisena uudistumisena.

- Kansalaisjärjestöjen valtiosuuntautuneisuus, joka Suomessa on ollut varsin tyypillinen piirre, toteutuu liikunnan ja urheilun järjestötoiminnassa paitsi toiminnallisesti myös rakenteiden näkökulmasta katsottuna, Lehtonen toteaa.

Järjestelmä korjaa vain itse itsensä

Lehtonen tutki muun muassa sitä, mistä yhteiskunnan eri sektoreilta liikunta- ja urheilujärjestelmän eliittiverkostossa olevat toimijat tulevat. Järjestelmän uudistumisen kannalta verkostojen rakenteet näyttävät olevan sekä mahdollisuuksia että pidäkkeitä:

- Tulokset osoittivat, että eliittiverkostot ovat pysyneet ytimeltään kapeina ja muuttumattomina, mikä on osaltaan hidastanut järjestelmän uudistumista. Toisaalta verkostoissa on toimijoita esimerkiksi hallinnon, talouden, politiikan, yrityselämän, tieteen ja urheilun aloilta, Lehtonen selittää.

- Systeemisesti ajatellen liikunta- ja urheilujärjestelmä pitää siis sisällään kaikki ne toimijat ja tekijät, joilla järjestelmä voisi uudistua vielä selvemmin toiminnallisesti muutosprosessissa asetettujen tavoitteiden suunnassa ja korjata itse mahdolliset epäkohtansa. Paineet uudistumiselle voivat tulla muualta yhteiskunnasta, mutta vain järjestelmä itse voi uudistaa itsensä.

Lisätietoja tutkimuksesta löydät täältä.

Lähde: https://www.likes.fi/lehtonen-vaitoskirja