Yhteisen tahtotilan tulee olla suomalaisen liikunnan ja urheilun kehittäminen

Olen ollut urheilun ja liikunnan eri tehtävissä koko ikäni ja näkemykseni mukaan tekemistä on paljon enemmän kuin on tekijöitä, niin järjestöissä kuin seuroissakin. Näihin tehtäviin hakeudutaan useimmiten kutsumuksesta ja ollaan valmiita joustamaan sekä tekemään ”vaikka mitä”. Päätoimisten seura- ja liikuntatoimijoiden osalta työn vaativuus ja tehtäväkenttä on usein epärealistinen ja epäsuhteessa maksettavaan palkkaan.

Samalla kun päätoimisten määrä on kasvanut, niin kustannussyistä (?) johtuen paljon tehtäviä näyttäisi siirtyvän myös vapaaehtoisten hoidettavaksi. Mutta ei hätää, vielä meitä ”hulluja” tuntuu riittävän ja saammehan tehdä kutsumuksesta mielenkiintoista, haastavaa ja antoisaa työtä, joka ei tekemällä lopu. Puhutaan tehostamisesta ja resursseista? Entäpä laatu ja asiakkaan tarpeet? Mitä tapahtuu tehokkuudelle ja laadulle, kun yhdelle henkilölle annetaan useamman henkilön tehtävät tai priorisoidaan ja jätetään jotkut asiat kokonaan hoitamatta? Toisaalta rajalliset ja valitettavasti usein supistuvat resurssit pakottavat tekemään erilaisia toimenpiteitä sekä etsimään uusia toimintatapoja.

Uskon että lähtökohtaisesti valtaosalla liikunta- ja urheilutoimijoista on yhteinen tahtotila kehittää suomalaista liikuntaa ja urheilua pitkäjänteisesti. Tarvitaan kokonaisvaltaista ja laajaa näkemystä liikkumattomuudesta sekä liikunnan ja urheilun eri osa-alueista, tiedolla johtamista, ymmärryksen lisäämistä entisestään sekä tiiviimpää yhteistyötä.

Kehitetään toimintaa yhdessä!