Haastattelussa Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tuleva johtaja Mika Lehtimäki

1. Mikä on huippu-urheiluyksikön johtajan tärkein tehtävä? Miten suomalaista huippu-urheilua tulisi kehittää?

Huippu-urheiluyksikön rooli on luoda toimintaedellytyksiä sekä johtaa ja koordinoida suomalaista huippu-urheilua. Lajiliitot, lajit ja urheilijat vastaavat päivittäisestä tekemisestä ja me pyrimme olemaan siinä mahdollisimman paljon apuna. Pyrimme ohjaamaan ja kehittämään toimintaa sekä luomaan yhteistä toimintakulttuuria. Huippu-urheiluyksikkö ei kuitenkaan suoranaisesti valmenna ketään – tämä roolijako on hyvä ymmärtää. Tärkeimpiä tehtäviäni ovat urheilijoiden ja valmentajien toimintaedellytysten sekä tuloksentekomahdollisuuksien parantaminen. On kuitenkin korostettava, että huippu-urheilun kehitystyö on mitä suurimmissa määrin yhteistyötä ja yhteisöön vaikuttamista.

Meidän on kyettävä kehittämään sekä joukkue- että yksilölajien valmennusprosessien laatua. Yksi keskeisistä asioista on suomalaisen ammattivalmentamisen profiilin nosto ja määrän lisääminen, niin että lahjakkaat urheilijat pääsevät harjoittelemaan ammattivalmennuksessa. Lukumäärällisesti sekä ammatillisen aseman näkökulmasta olemme valmennuksessa muita jäljessä ja tähän meidän tulee pystyä yhdessä vaikuttamaan. Valmennuksen laadussa yksi määräävimmistä tekijöistä on tiimi valmentajan ympärillä. Nykypäivänä huipulle päästää harvoin enää valmentaja–urheilija -yhtälöllä, vaan tueksi tarvitaan myös fysioterapeuttien, lääkäreiden sekä mentaali- ja ravintovalmentajien osaamista. Meidän pitäisi pystyä takaamaan riittävän nuoresta iästä lähtien ammattimainen urheilijapolku, jossa valmentautumisen laatu on riittävällä tasolla. Toinen oleellinen asia on olosuhteet, jotka on saatava vastaamaan huippu-urheilun vaatimuksia.

Kaikki edellä mainittu kiteytyy yhteen sanaan: resurssit. Urheiluyhteisön on kyettävä parantamaan urheilun asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa, koska tätä kautta voidaan vaikuttaa valtiojohtoisiin sekä ennen kaikkea yksityiseltä puolelta tuleviin resursseihin. Urheiluyhteisön on puhuttava yhteistä kieltä ja vaikutettava yhteiskuntaan yhteisellä äänellä.
 

2. Mitä mieltä olet väitteistä, että suomalainen huippu-urheilu on jäänyt kehityksessä jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista?

Tuo on tietenkin raju yleistys ja riippuu, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Olen yrittänyt tuoda keskusteluun vähän laajempaa ajattelua siitä, mitä suomalainen huippu-urheilu on. Silloin kun puhutaan Olympiakomiteasta ja huippu-urheilusta keskustelu kääntyy herkästi yksilölajien teemaan ja siinä vertailussa jäämme selkeästi esimerkiksi talviurheilussa jälkeen Norjasta.

Suomalainen huippu-urheilu on kuitenkin paljon muutakin kuin olympiayksilöurheilu. Jos vertailemme Pohjoismaita joukkuelajien osalta, niin olemme laajasti katsottuna paras Pohjoismaa jo tällä hetkellä. Esimerkiksi miesten kori- ja lentopallon rankingsijoitukset 21. ja 18. globaalissa yli 200 maan vertailussa ovat huikeita! Eikä vertailu tietenkään pysähdy olympialajeihin, vaan suomalaisten menestys esimerkiksi moottoriurheilussa kuten rallissa, formuloissa tai endurossa kestää kyllä vertailun muihin Pohjoismaihin. Lisäksi vammaisurheilu on iso kokonaisuus, joka tulisi muistaa suomalaisesta huippu-urheilusta puhuttaessa.

Kun puhutaan suomalaisen urheilun tilannekatsauksesta, tulisi puhua koko tästä kokonaisuudesta. Tämän päivän huippu-urheilu on paljon muutakin, kuin perinteiset olympiamitalit, jotka ovat toki myös tärkeitä. Kokonaisuudesta puhuttaessa näkökulma muuttuu kuitenkin paljon laajemmaksi. Joissain asioissa meillä on paljon opittavaa muista Pohjoismaista, mutta toisaalta monessa asiassa olemme myös selkeästi edellä. Ehkä eniten olemme jäljessä esimerkiksi Norjaa tai Tanskaa huippu-urheilun johtamisjärjestelmissä. Siellä on tehty selkeitä ratkaisuja ja on olemassa esimerkiksi laki huippu-urheilusta, jolloin ollaan paljon pysyvämmällä perustalla roolien, vastuiden ja työkalujen suhteen.

3. Huippu-urheilussa on puhuttu siitä, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa resursseja olisi järkevä kohdentaa tiettyihin lajeihin. Mitä mieltä olet painopistelajiajattelusta?

Tämä on käytännössä tänä päivänä jo arkipäivän pakko, koska meillä on kova tavoiteasetanta, johon olemme huippu-urheiluyksikössä sitoutuneet. Sen jälkeen, kun Olympiakomitean hallituksen hyväksymät suomalaisen urheiluyhteisön asettamat tavoitteet on asetettu, niin eihän ole muuta järkevää toimintatapaa kuin tehdä toimenpiteitä tavoitteiden suunnassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että resursseja kohdennetaan niihin, jotka ovat iskuetäisyydellä maailman huipulle ja pyritään tarjoamaan tälle harvalukuiselle joukolle kilpailukykyiset olosuhteet menestymiseen. Samalla tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän on tehtävä aika rajuja valintoja.

Tässä yhteydessä on vielä tarkennettava, että nyt puhun siis huippu-urheiluyksikön tehostamistuesta, joka kohdentuu esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön lajiliitoille menevän perusavustuksen päälle. Perusavustuksella tuetaan ylipäänsä lajiliittojen urheilutoimintaa ja sen perusteet ovat paljon monipuolisemmat. Mutta silloin kun puhutaan urheilumenestykseen kohdentuvasta tehostamistuesta, niin sen kohdalla joudumme tekemään priorisointeja. Näin toimitaan myös muissa maissa huolimatta siitä, että resurssit ovat isommat. Lajeja valikoidaan menestyksen ja menestysennusteen perusteella, jotta pystytään tarjoamaan parempia menestymisen edellytyksiä, kuin jakamalla vähän tukea kaikille.

Taustaa Olympiakomitean Huippu-urheiluyksiköstä

Huippu-urheiluyksikkö ja Lisää liikettä -yksikkö muodostavat Suomen Olympiakomitean toiminnallisen ytimen. Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja vastaa yksikön operatiivisesta johtamisesta ja raportoi Olympiakomitean toimitusjohtajalle. Huippu-urheiluyksikkö jakautuu toiminnallisesti kolmeen osa-alueeseen: huippuvaiheen ohjelmaan, urheiluakatemiaohjelmaan ja kisatiimiin. Yksikössä työskentelee 15 päätoimista ja 3 osa-aikaista henkilöä. Yksikön vuosibudjetti on noin kymmenen miljoonaa euroa.

Kuva: Olympiakomitea