Liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa – seuratoiminnan kehityssuunnat

Tutkimustulosten mukaan liikunta ja urheiluseuroille menee pääosin hyvin. Seuratoiminnan perinteinen rooli liikuntakulttuurin ja hyvinvoinnin edistäjänä, nuorison kasvattajana sekä yhteisöllisyyden lähteenä luo vahvan pohjan liikunnan kansalaistoiminnan yhteiskunnalliselle merkitykselle. Seuratoiminnan yhteiskunnallinen tehtäväkenttä on kuitenkin laajentunut myös talouden ja työllisyyden edistämiseen sekä aiempaa monipuolisempaan kumppanuuteen valtion, kuntien ja yritysten kanssa. Samaan aikaan ymmärrys liikunnasta on laventunut sekä seurojen toiminta monipuolistunut toiminnan sisältöjen sekä kohderyhmien osalta.

Vaikka seurakentällä tarjonta on monipuolistunut, yksittäisten seurojen tasolla lajiorientaatio on vankistanut otettaan. Yhden lajin seurojen osuus seurakentästä on jo 70 prosenttia. Leimaa-antavaa monessa seurassa on lajikulttuurin ylivalta suhteessa seurakulttuuriin. Toisaalta yksittäisen lajin kautta seuran tekeminen keskittyy olemassaolon ytimeen eli urheiluun. Koko seurakentän tarkastelussa nousi esiin, että yhtäältä pienten seurojen ja toisaalta suurimpien seurojen osuudet olivat kasvaneet. Seurakenttä on siis edelleen eriytymässä ja seurojen kirjo on laaja sekä moninainen. Osa seuroista on kasvu- ja kehityshaluisia, osa taas kiinnostunut vain oman kaveripiirin ajankulusta. 

Yhä enemmän kokopäiväisiä työntekijöitä ja seurojen omia liikuntatiloja

Yksi seuratoiminnan merkittävimmistä kehitystrendeistä erityisesti edeltäneen kymmenen vuoden aikana on, että vapaaehtoisten rinnalle palkataan yhä enemmän kokopäiväisiä työntekijöitä. Vuonna 2016 seuroissa työskenteli yli 5 000 päätoimista ja 28 000 osa-aikaista työntekijää. Seurat alkavat olla työllistämisenkin näkökulmasta merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita. Ammattimaistumisen ja koulutustason nousun myötä myös muu seurojen käytössä oleva asiantuntemus on kohentunut ja monipuolistunut. Asiantuntemus tai osaaminen lienee selkein yksittäinen tekijä, jolla seuratoiminnan kehitys on selitettävissä. Toimijat osaavat hyödyntää opiskelussa ja työnsä kautta hankittua pääomaa myös yhdistystoiminnan parissa.

Vaikka seurojen tuloista kunnallisen seuratuen osuus on suhteellisen pieni, ovat seurat monella tavalla riippuvaisia kunnan resursseista ja liikuntapolitiikasta. Tilojen riittävyys ja tilojen maksullisuus nousivat tutkimuksen havainnoista asioina, joihin olisi seuratoiminnan näkökulmasta syytä paneutua. Tila-asiat kuluttivat aiempaa enemmän seuran toimintaa ja talousresursseja. Kuntien taloudellinen tilanne lienee yksi syy, miksi tilojen maksullisuuteen on siirrytty. Ei voi kuitenkaan olla kuntien edun mukaista, että sen alueella toimivien seurojen toimintaedellytyksiä heikennetään. Yksi kehityslinja, joka kertoo kuntien ja seurojen keskinäisen kytkennän löyhentymisestä, liittyy seurojen käyttämiin tiloihin. Yksityisten ja seurojen omistamien liikuntatilojen käyttö on yleistynyt selvästi 30 vuoden aikana.

Hyvinvoinnin edistämisen lisäksi seurojen kilpa- ja huippu-urheilutoiminnalla nähdään myös muunlaista arvoa kaupungeissa ja kunnissa. Tunnettu seura ja etenkin sen edustusurheilu on nähty tärkeänä etenkin pienempien kuntien yhteisöllisyydelle ja imagolle. Kasvaneesta yhteiskunnallisesta roolista huolimatta seuratoiminta ei usein Suomessa nouse otsikoihin tai edes poliittisen keskustelun puheenaiheeksi. Ruotsissa seuratoiminta nousi jo vuosia sitten puheenaiheeksi myös politiikan ylätasolla, minkä seurauksena valtion panostukset seuratoimintaan kasvoivat merkittävästi vuodesta 2007 alkaen. Nähtäväksi jää, missä määrin seurat nousevat Suomessa esiin, kun tekeillä olevaa liikunnanpoliittista selontekoa käsitellään.
 

Lähde: Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986−2016 (Pasi Koski & Pasi Mäenpää), Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25,