Yhdenvertaisuus urheiluseuroissa vahvistaa osallisuutta

Mikä estää liikkumasta tai osallistumasta urheiluseuran toimintaan? Onko se kiinnostuksen ja ajan puute vai onko taustalla muita tekijöitä? Kenet otetaan avosylin osaksi joukkuetta ja keiden kohdalla nousevat näkymättömät esteet?

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee ajoittain yhteydenottoja liittyen urheiluseuroihin ja liikuntaan.

Annan muutaman esimerkin:

Eräs kuntosali antoi selvästi ymmärtää, etteivät turvapaikanhakijat ole tervetulleita asiakkaaksi. Rajaukselle ei ole kuitenkaan hyväksyttäviä perusteita. Yhdenvertaisuus lähtee siitä, että ihmisiä on kohdeltava ja arvioitava yksilöinä, ei ennakkoluuloihin perustuen jonkun ryhmän edustajina.

Kamppailulajiseura edellytti jäseniltään, ettei jäsenellä saa olla tarttuvia veritauteja. Tällaisen kategorisen kiellon perusteltavuus yhdenvertaisuuslain näkökulmasta on vaikeaa. Terveydentila on yksi syrjintäperusteista, ja tässä terveydentilan perusteella, ennakkoluuloon perustuen, asetettiin laaja joukko ihmisiä lajin ulkopuolelle. Esimerkiksi hiv ei tartu päivittäisessä kanssakäymisessä. Estolääkitystä käyttävät elävät normaalia elämää – paitsi tarkemman terveydenhuollon parissa – ja tämä normaali elämä saa mielellään sisältää myös urheilua.

Syrjintä voi olla tahallista tai tahatonta. Edellisessä esimerkissä tarkoitus on voinut olla hyvä, suojata jäseniä. Ennakkoluulot ja kategorinen rajaus voivat kuitenkin johtaa siihen, että seuran toiminta on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Ja syrjinnän kielto ulottuu myös liikunta- ja urheiluseuroihin.

Syrjinnän kielto yksinkertaisuudessaan tarkoittaa, ettei ketään saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi. Erilainen kohtelu ja esimerkiksi ikärajat ovat mahdollisia, mutta niille tulee olla hyväksyttävät perusteet.

Syrjinnän muotoja ovat välitön ja välillinen syrjintä, ja lisäksi kohtuullisten mukautusten epääminen vammaisilta henkilöiltä. Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan vammaisen henkilön yksilöllisessä tilanteessa tarvitsemia mukautuksia, joilla palvelu tulee hänen saatavilleen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luiskaa pyörätuolia varten.

Yhdenvertaisuuslaki ei koske pelkästään kiellettyä syrjintää vaan se koskee myös yhdenvertaisuuden edistämistä. Liikuntalain mukaan valtionapukelpoisuutta harkittaessa otetaan huomioon, miten liitto edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Siten asiassa on myös taloudellinen porkkana.

Sitoutuminen yhdenvertaisuuden edistämiseen tuo lisähyötyä järjestölle muutenkin: se lisää jäsenten mahdollisuuksia osallistua, se lisää kokemuksia oikeudenmukaisuudesta.

Monet toimenpiteet, joilla yhdenvertaisuutta voidaan edistää järjestön toiminnassa, ovat pieniä oivalluksia, joilla on kuitenkin käytännössä suuri merkitys. Toimenpiteet voivat olla yksinkertaisia eivätkä välttämättä maksa mitään. Esimerkiksi yhteiset pelisäännöt häirintään, kuten homofobiseen ja rasistiseen vitsailuun, puuttumiseksi voivat vahvistaa arvostavaa ja hyväksyvää ilmapiiriä. Silloin jokainen voi kokea olevansa tervetullut järjestön toimintaan omana itsenään.

Yhdenvertaisuuden lisääntyminen parantaa viihtyvyyttä ja sitoutumista järjestössä. Yhdenvertaisuuden tavoittelu muokkaa myös seuran identiteettiä. Toimijat voivat olla ylpeitä seuransa arvoista, ja se voi lisätä seuran houkuttelevuutta ja kohentaa imagoa.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita samaa kaikille vaan erilaisten tilanteiden huomioimista tosiasiallisen yhdenvertaisuuden mahdollistamiseksi. Urheiluseurojen toiminnassa yhdenvertaisuus huomioimalla seura voi tavoittaa laajemman joukon ihmisiä toimintansa pariin. Siksi on tärkeää, että järjestöjen toiminnassa otetaan huomioon toimijoiden monimuotoisuus. Toimintaan osallistuvien monimuotoisuus on järjestötoiminnassa selkeä voimavara.

Anni Valovirta (kuvassa)
Ylitarkastaja
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto