Hyvää urheilun ja liikunnan vuotta 2019

Luin joululomalla rauhassa Valtioneuvoston selontekoa liikuntapolitiikasta. Etsin rohkeita toimenpide-ehdotuksia liikunnan ja urheilun edellytysten parantamisesta. Esimerkiksi vanhempien oikeutta vähentää lasten harrastusmaksut verotuksessa, keventää vapaaehtoistoiminnan sääntelyä ja verotusta. Vahvistaa nykyistä liikuntalakia, joka puitelakina ei ole velvoittava.

Selonteon johdannossa todetaan muun muassa seuraavaa: "Järjestöjen ohella toinen suomalaisen liikuntajärjestelmän tukipylväs on ollut kuntien liikuntatoimi. Kunnat olivat pitkään suurin rahoittaja Suomessa, mutta nykyisin kotitaloudet ovat liikunnan merkittävin rahoittaja yli 2 miljardin euron vuotuisella panostuksella. Kunnat käyttävät liikuntaan noin viisi kertaa enemmän varoja kuin valtio (kunnat 750 miljoonaa ja valtio 150 miljoonaa)".

Samalla kun seuratoiminta tunnistetaan merkittävänä liikuttajana Suomessa, 2000-luvulla toimintaa on vaikeutettu lisäämällä velvoitteita ja rasituksia erityisesti verotukseen liittyen. Lapsista ja nuorista jopa kaksi kolmasosaa on mukana seuratoiminnassa, mutta valitettavasti samaan aikaan liian moni lapsi joutuu jäämään seuratoiminnan ulkopuolelle perheen taloudellisesta asemasta johtuen. Harrastusten hintojen nousu seuratoiminnassa tunnistetaan ja yhtenä merkittävänä syynä mainitaan liian raskaat ja paljon matkustamista edellyttävät lasten kilpailujärjestelmät monissa lajeissa. Nyt olisi oikea hetki esittää yhtenä keinona lasten liikuntamaksujen hyväksymistä verovähennyksissä. Pitäisikö myös hakea mallia Norjasta, missä liitot yhdessä Norjan Olympiakomitean kanssa ovat määritelleet eri ikäluokkien kilpailumääräyksiä. Missään lajissa ei sallita alle 12-vuotiaiden asettamista paremmuusjärjestykseen, eikä pitkiä matkoja kilpailutoiminnassa hyväksytä. Ulkomaille suunnatut pelimatkat ovat sallittuja yli 12-vuotiaille. Näillä toimilla on pystytty alentamaan harrastamisen hintoja ja vähennetty seurojen välistä kilpailua "parhaista" lapsista. Toimintaa valvoo Norjan Olympiakomitea.

Liikuntapalvelut ja -edellytykset liikunnan harrastamiseen tulee toteuttaa niin, että ne edistävät osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä tasa-arvoa. Pitää löytää ratkaisuja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus liikunnan harrastamiseen.

Liikunnan merkitys terveydenhuollossa tulee entisestään korostumaan väestön ikääntyessä, jotta ikääntynyt väestö voisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Liikkujista ikääntyneitä on yhä enemmän. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on yli 20 prosenttia ja tulevaisuudessa ikääntyvien määrä kasvaa edelleen. Espoossa on asetettu tavoitteeksi, että jopa 93% 75 vuotta täyttäneistä asuu kotona.

Selonteossa liikunta todetaan tärkeänä tekijänä ikääntyneen väestön toimintakyvyn säilyttämisessä, mutta väestön ikääntymisen heijastuminen valtion liikuntapolitiikan ratkaisuihin on ollut hyvin vähäistä suhteessa sen merkitykseen. Toimenpiteenä ehdotetaan kokeiluhankkeita 20 kuntaan, hankkeisiin esitetään palkattavaksi yksi liikuntaneuvoja kiertämään kotipalveluiden asiakkaita. Ehdotus on varmasti toimiva pienissä kunnissa, mutta ei riittävä suurissa kaupungeissa.

Espoossa on tarjottu jo kymmenen vuoden ajan kaikille 68 vuotta täyttäville +68 sporttikortti, joka oikeuttaa maksuttomiin liikuntapalveluihin (uimahallit, kuntosalit, jumpat, saaristoristeilyt). Vuoden 2017 aikana kertyi yhteensä noin 200 000 uintikertaa, joista kaupunki sai maksaa oman käytön veroa 63 000 euroa! On varmasti syytä korjata oman käytön veron perusteita, jotta yhä useampi kunta innostuisi tarjoamaan maksuttomia palveluita ikäihmisille ja näin edistämään kuntalaisten hyvinvointia sekä tasa-arvoa.

Suuri osa selonteon toimenpide-ehdotuksista on vaatimattomia toteamuksia vailla konkretiaa. Koululiikunnan asteittainen lisääminen, työmatkaliikunnan edistäminen, kokeiluhankkeiden käynnistäminen, ohjelmia, Liikkuva koulu -ohjelman siirtämistä kuntien vastuulle ja lopulta todetaan, että kunnat vastaavat jatkossakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä liikunnan keinoin. Konkreettiset toimenpiteet loistavat poissaolollaan. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Toivottavasti sinänsä merkittävä selonteko edistää liikunnan arvostusta sekä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tulevaisuudessa.

Markku Sistonen
Puheenjohtaja
Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu