Sami Itani: Suurimman osan työssäni hyödynnettävistä taidoista olen saanut omalta urheilu-uraltani

Millaisena näet tämän hetkisen seuratoiminnan Suomessa?

Kansainvälisessä vertailussa kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyöskentely urheiluseuroissamme on edelleen huippuluokkaa. Samanaikaisesti ihmisten vapaa-ajasta käydään yhä kovempaa kilpailua, eikä uusien sukupolvien mukaan saaminen seuratyöskentelyyn ole enää lainkaan helppoa. Myös Suomen demografiset muutokset vaikuttavat seurojen arkeen. Urheilumuotoon katsomatta seuratoiminta on polarisoitumassa kovaa vauhtia siten, että suuret ja kasvavat "keskusseurat" pystyvät yhä enemmän investoimaan päätoimisuuteen, mikä on erinomainen asia myös vapaaehtoistoiminnan kannalta, mutta pienten paikkakuntien seuroissa on usein huutava pula ihmisistä ja harrastajista, vaikka paikkakuntien infrastruktuuri olisi ensiluokkaista. Tähän haasteeseen suomalaisten urheilutoimijoiden täytyy tarttua vahvasti ja yhteistyöllä. Myös vahvojen keskusseurojen velvollisuus on yhä enemmän tukea ympärysseurojen toimintaa. Tässä uudessa ja välttämättömässä ajatusmallissa seuraidentiteetit tulee määräytymään myös joustavammiksi.

Miten koet johtamiskulttuurin seuratoiminnassa?

Suomalaisissa seuroissa urheilijat alkoivat hiljalleen ammattimaistumaan 1970- ja 1980-luvuilla. Myöhemmin seurasivat valmentajat ja sitten muut toimijat. Nyt huomaamme, että seuroissa johtamisen vaatimukset ovat nousseet 2020-luvulle astuttaessa. Johtamisen ammattilaisille niin seurojen operatiivisessa kuin luottamusjohdossa on suurta tarvetta. Meillä on eri lajeissa muutamia erinomaisesti johdettuja malliseuroja, mutta yleisellä tasolla niin taloushallinnon, myynnin, sidosryhmätyöskentelyn kuin henkilöstöjohtamisen kouluttamiselle urheilun kontekstissa on Suomessa suuri tarve. Myös vapaaehtoistoimintaa on kriittisen tärkeää johtaa määrätietoisesti ja samalla johtajien osaaminen kohdata palkollisina vapaaehtoisia on kriittisen tärkeä kehityskohde Suomen seuroissa.

Mikä on paras oppisi johtamisesta urheilumaailmasta? Entä työelämästä?

Olen vahvasti sitä mieltä - viitaten aikaisempiinkin vastauksiini - että luottamusjohdossa järjestömaailman ja yritysmaailman johtajuusvaatimukset ovat verrattain samanlaisia. Substanssiosaamista lajiin tulee tietysti olla asiantuntijajohdossa, mutta yleisjohdossa tärkeintä on yleinen ihmisten johtamiskyvykkyys, eikä niinkään urheilun asiantuntijuus. Paras oppini on varmasti olla oma itseni, eikä yrittää esittää mitään roolia, vaikka titteli käyntikortissa vaihtuu. Omilla arvoilla poikkeuksetta avoimesti ja rehellisesti johtaminen on nykyaikana ainoa mahdollisuus saada ihmisiä sitoutumaan organisaatioon ja yhdessä asetettuihin tavoitteisiin.

Merkittävin suunnannäyttäjä urallasi?

Koen, että valtavan suuren osan taidoista, joita hyödynnän työelämässä - ja joissa olen hyvä - olen saanut omalta urheilu-uraltani. Olen valtavan kiitollinen kaikille niille ihmisille ja sille yleisurheiluyhteisölle, joka on minusta kasvattanut ammattilaisen myös työelämään. Toisaalta, mikä kenties erottaa itseni joistakin muista "saman koulun" kasvateista on kykyni käsitteellistää urheilussa opitut metataidot konkreettisiksi toimenpiteiksi, joita voi soveltaa elämän eri osa-alueilla. Tätäkin teemaa käsittelen kattavasti tammikuussa Otavan julkaisemassa kirjassa, jonka olen yhdessä johtamisen professori Janne Tienarin kanssa kirjoittanut.

Mikä on pinnalla työssäsi SUL:n puheenjohtajana?

Paljon on tapahtunut menneen vuoden aikana, eikä vauhti ainakaan hiivu. Hyvä niin! Liiton sisäisistä asioista yksi keskeinen projekti on alkavan vuoden aikana valmennusjohdon ja yhteistyökumppaneiden (esim. Olympiakomitea ja urheiluakatemiat) kanssa saada rempattua suomalaisen yleisurheilun valmennusjärjestelmää. Se on kriittisen tärkeää ja uskon, että onnistumme. Rahaakin siihen tarvitaan ja onneksi talouden suunta on nyt hyvä. Ulkoisista asioista mainittakoon, esimerkiksi suuret yleisurheiluhallihankkeet eri kaupungeissa, joiden lobbaamisessa onnistuminen on Urheiluliitolle kriittisen tärkeää. Väitän, että olemme edelleen suuri ja suuren potentiaalin urheilumuoto niin harrastustoiminnan kuin huippu-urheilunkin näkökulmasta, mutta kuntien infrahankkeissa lajimme on vajonnut lilliputtisarjaan menneiden vuosikymmenten aikana. Onneksi nyt on moni tärkeä projekti menossa kovaa vauhtia eteenpäin.

**

Itanin lisäksi ESLUn seuraseminaarin asiantuntijoina toimivat urheilujohtaja, kansanedustaja Hjallis Harkimo, erikoistutkija Outi Aarresola ja asianajaja Teppo Laine. Seuraesimerkistä vastaa Sport Club Vantaa.

Seuraseminaari järjestetään Sokos Hotel Presidentissä Helsingissä lauantaina 1.2.2020 klo 9.00–16.30. Seminaarin hinta on ESLUn jäsenille 120 euroa/henkilö ja muille 145 euroa/henkilö.

Ilmoittaudu mukaan ESLUn verkkosivuilla.

Kuva: Ilari Lehtinen