Valikko
Iäkkäät mukaan liikuntaseuran toimintaan
Monissa seuroissa pohditaan, miten omaa toimintaa voidaan laajentaa ja mistä saadaan uusia liikkujia. Iäkkäiden ihmisten suhteellinen määrä suomalaisessa yhteiskunnassa kasvaa tasaisesti ja eläkkeellä (yli 65-v.) olevien määrä väestössämme on Tilastokeskuksen mukaan jo yli 20 prosenttia. Liikuntaseurojen ikäjakautuma painottuu kuitenkin pääasiassa työikäisiin ja nuoriin. Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986–2016 (Koski & Mäenpää, 2018) selvityksen mukaan liikuntaseuroissa jäseninä oli yli 64-vuotiaita hieman yli 10 prosenttia. Seuratoiminnan kehittäminen ikäihmisiä ajatelleen on hyvinkin tarpeellista.
Iäkkäämmät ihmiset ovat eläneet arkea, jolloin liikkuminen on kuulunut luontevasti arkipäivään. Fyysinen tekeminen, käveleminen paikasta toiseen ja arkipäivän touhut ovat pitäneet huolta siitä, että mummojemme ja pappojemme fyysiselle hyvinvoinnille on rakentunut hyvä pohja nuoruusvuosina. Suuri osa ikäihmisistä harrastaa liikuntaa itsenäisesti omien tottumusten pohjalta lähiympäristössään. Toisaalta jokaisessa seurassa löytyy varmasti lajinsa veteraaneja, jotka esimerkeillään olisivat kannustamassa ikätovereitaan liikkumaan.
Ikä tuo kuitenkin muutoksia. Liikkumismotivaatio voi vähentyä, kun kunto ei ole enää sitä, mihin aikaisemmin on tottunut, lihasvoima vähenee, nivelet jäykistyvät ja reaktiokyky hidastuu. Näistä muutoksista ovat iäkkäät itsekin huolissa. Huomisen kynnyksellä -55–84-vuotiaiden kyselytutkimuksen mukaan (Kantar TNS Oy, 2019) oman sairastumisen jälkeen ikäihmiset pelkäävät seuraavaksi eniten liikuntakyvyn menettämistä (75 %). Tahtoa liikkua iäkkäillä on.
Mistä voisi seurassa aloittaa?
Lähdetäänkö liikkeelle oman lajin veteraanitoiminnan kautta vai otetaanko pohjaksi valtakunnalliset iäkkäiden liikuntasuositukset? Lähtisin liikkeelle niistä ihmisistä, joita seurassa tai sen lähettyvillä, omalla paikkakunnalla asuu. Kohderyhmän mukaan ottaminen jo suunnitteluvaiheessa tekee tarjonnasta iäkkäiden näköistä ja tieto tulevasta lähtee leviämään. Osallistujien on mahdollisuus samaistua ja saada rohkaisua haastaa omia toimintakyvyn rajoituksia, jos toiminnan vetäjä on itsekin varttuneempi.
Mistä ikäihmisten hyvä liikuntatuokio rakentuu?
Ennen kaikkea siitä, että lähdetään kotoa ulos. Joillekin se on jo hyvä tavoite. Luonnollinen liikkumisympäristö, nuoruudesta tutut tekemiset, turvallinen ryhmä lepomahdollisuuksineen ja sopivat haasteet uuden oppimisessa ovat lajista tai liikuntamuodosta riippumatta tärkeä ottaa huomioon. Tasapainon ja voimaharjoittelun voi leipoa minkä tahansa liikuntamuodon sisälle. Koordinaatioharjoitukset sopivat omina tuokioina alkulämmittelyyn tai kevennykseksi muun tekemisen joukkoon. Tutut seuratanssit ja mukana laulaminen koskettavat liikkujia kokonaisvaltaisesti.
Seuroissa iäkkäiden liikunta on ennen kaikkea yhteisöllistä tekemistä. Monen iäkkään arki on nykyään hyvin yksinäistä. Ohjaajalla sosiaalisten ulottuvuuksien huomioon ottaminen (miten osallistujat kohtaavat toisiaan, tulevat nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, tuntevat fyysisen kosketuksen, esim. toisistaan tukea ottaessaan) on yhtä tärkeää, kuin tekninen tieto tasapainon kehittämisestä tai lihasvoiman kasvattamisesta.
Kuten kenen tahansa liikkumisessa, niin myös iäkkäille ilon ja onnistumisen voima liikuntaharrastuksessa on korvaamaton. Leikkien ja pelien kautta voi saada liikuntahetkeen uusia ulottuvuuksia ja vauhtia tekemisiin. Meistä jokaisesta löytyy sisäinen lapsi, kun sitä vähän kutittelee!
Eva Rönkkö
ESLU, kouluttaja
Eläkeläiset ry, suunnittelija, kouluttaja
Lisää tietoa ohjaajille ja valmentajille ikääntyneiden ohjaamiseen! Tule mukaan ESLUn 50+ liikkujien ohjaajakoulutukseen (koulutus siirretty pidettäväksi 22.10.2019), jossa Rönkkö toimii kouluttajana. Koulutuksen teemoina ovat iän tuomat fysiologiset muutokset, mallit voimaharjoitteluun sekä tasapaino- ja koordinaatioharjoittelun merkitys ja toteuttaminen. Lue lisää koulutuksesta tästä.