Oppeja ja oivalluksia liikuntaneuvontahankkeesta

Mitkä olivat merkittävimpiä onnistumisia?

Iloitsen suuresti, että urheiluseurat ja oppilaitokset heittäytyivät täysillä mukaan yhteistyöhön. Näin mahdollistui 200 työikäiselle henkilökohtainen neuvontaprosessi kohti aktiivisempaa arkea. Uskon hankkeen tuovan myös pitkän ajan vaikutuksia, sillä perehdytimme työmarkkinoille kaikkiaan 250 liikunnan ja terveydenhuollon tulevaa ammattilaista. Kokemuksesta on heille varmasti hyötyä myöhemmin työelämässä. Lisäksi saimme ilokseni info- ja koulutusmateriaalia hyvinvointivalmennuksen käynnistämiseen urheiluseuroissa.

Mielenkiintoista oli myös jalkauttaa arvo- ja hyväksyntäpohjaista metodia paikallistasolle opiskelijavoimin. Liikunta- ja hyvinvointivalmennuksesta saadut kokemukset urheiluseuroissa ja kansanterveysyhdistyksessä olivat varsin lupaavia.

Mitä hyötyjä liikuntaneuvontaan osallistuneille oli ohjauksesta?

Palautekyselyiden perusteella noin 90 % neuvottavista koki saavuttaneensa itse asettamansa tavoitteen kahden kuukauden liikuntaneuvontajakson aikana. Positiivista on, että meidän varsinainen tavoite toteutui, eli neuvottavien liikuntamotivaatio ja -aktiivisuus nousi ohjausjakson myötä. Elämäntapamuutosten pysyvyyttä pidemmällä aikajänteellä emme seuranneet, mutta siihen annettiin asiakkaille yksilöohjauksessa eväitä.

Mitä hanke opetti Sinulle verkostojohtamisesta?

Koen, että kehittämistyön johtaminen on ennen muuta siltojen rakentamista sekä innostuksen ja motivaation herättämistä uudentyyppisiin kokeiluihin. Kun yhteistyölle löytyy eri kumppaneiden kanssa yhteinen tahto- ja tavoitetila, niin sen jälkeen toteutuksen ja toiminnan konkreettinen suunnittelu ja aikataulutus pääsee käyntiin. On selvää, että eri tahoilla on myös erilaisia omia tavoitteita yhteistyölle, mutta en koe niiden olevan yhteisestä tekemisestä pois. Päinvastoin. Oleellista on pitää ydintavoite kirkkaasti mielessä, muuten toiminta rönsyilee liikaa. Suuri merkitys on myös selkeällä työnjaolla ja aikataulutuksella.

Hankeviestinnässä korostuivat kokemusten jakamisen ja tiedon välittämisen tärkeys. Huomasin, että ikinä ei pidä olettaa asioita. Esimerkiksi sellaista, että eri alojen yhteistyökumppaneita ei kiinnostaisi tietää, mitä hankkeen muilla sektoreilla tapahtuu. Kyllä kiinnosti ja siksi tulevissa hankkeissani on oma kokonaisuutensa viestintä- ja vuorovaikutussuunnitelmalle heti ensi askelista lähtien.

Missä asiassa päästiin liikkeelle, mutta on vielä paljon työkenttää edessä?

Hankkeen viimeisenä vuonna tarjosimme erillistä kehittämisohjelmaa urheiluseuroille. Mukaan lähteneitä eri kokoisia ja eri lajien seuroja yhdisti tahtotila aikuisliikunnan edistämiseen. Osalla tavoitteena oli saada aikuisliikunta osaksi strategiaa, osa halusi kehittää uusia palveluita ja osa saada aikuisharrastajia jo olemassa olevaan toimintaan. Oleellista onnistumisen näkökulmasta tuntui olevan se, että seuran kehittämistavoite oli realistinen, tarkasti määritelty ja että ohjelmaan sitoutui seurasta useampi henkilö. On selvää, että johdon ja muiden toimijoiden, esim. ohjaajien osallistaminen edesauttaa uusien toimintamallien tai palvelujen jalkautumista ja juurruttamista seuraan.  

Hankkeesta saatu käytännön kokemus liikunta- ja hyvinvointivalmennuksen toteuttamisesta urheiluseuroissa on arvokasta. Voi olla, että olemme vähän aikaamme edellä, mutta uskon toimintamallin jalkautuvan myös paikallistasolle. Jos ei urheiluseurakentälle, niin kenties kansanterveysyhdistyksiin tai yksityiselle sektorille. Tämän kaltaisille hankkeille on kysyntää ja tarvetta.

OAA-kehittämishankkeessa mukana olleet oppilaitokset: Kisakallion Urheiluopisto, Laurea AMK, Metropolia AMK, Stadin Aikuisopisto, Edupoli Porvoo ja Suomen Diakoniaopisto.

Mukana olleet seurat, yhdistykset: Alppilan Salamat, Helsinki Athletics Cheerleaders HAC, Pääkaupunkiseudun Selkäyhdistykset, SB Vantaa, Sipoo Bulldogs, Tapanilan Erän Karate. Hyvinvointipiloteissa mukana myös Tapiolan Voimistelijat ja Golden Spirit. 

Lisätietoja OAA-kehittämishankkeesta ESLUn sivuilla. Kehittämishanketta on tukenut Kunnossa kaiken ikää -ohjelma.

Teksti: Henna Tarjanne-Lekola