Johanna Luttinen: Oman valmentajuuden äärelle pysähtyminen on tärkeää työssä kehittymisen näkökulmasta

ESLU järjestää huhtikuussa Turvallinen vuorovaikutus ja erilaisten lasten kohtaaminen harjoitustilanteessa -koulutuksen. Kouluttajana toimii Johanna Luttinen (kuvassa), jonka tavoitteena on antaa valmentajalle ideoita ja vinkkejä, miten luoda turvallinen ja positiivinen ilmapiiri ja rakentaa treeni, joka tukee ryhmäytymistä, keskittymistä, itsetuntoa ja sinnikkyyttä oppia uutta. Valmentajan vuorovaikutustaidot näyttäytyvät tärkeässä roolissa. Kysyimme Luttisen ajatuksia aiheesta.

Mitä turvallinen ja positiivinen ilmapiiri pitää mielestäsi sisällään?

Turvallisessa ilmapiirissä lapsi uskaltaa olla oma itsensä ja kertoa mielipiteensä. Hän on rohkea ja uskaltaa yrittää uutta eikä pelkää epäonnistumista. Lapsi ymmärtää, että ei ole epäonnistumista vaan on sinnikästä yrittämistä, joka johtaa uuden oppimiseen. Lapsi myös uskaltaa näyttää tunteitaan ja saa sellaista palautetta, jonka myötä hän ymmärtää omia vahvuuksiaan eikä vertaile itseään muihin. Tämä tukee myös sinnikkyyttä opetella uutta.

Turvallinen treeni on osittain rakennettu niin, että harjoitteissa voi onnistua taitotasoon katsomatta eikä treeni korosta rakenteeltaan vertailua tai sitä, että parhaat ovat aina parhaita. Treenin rakenteella (miten harjoitus on rakennettu) on myös iso merkitys siihen, kuinka innostavana se koetaan. Korostan, että tämä ei poissulje perinteisiä rakenteita vaan on nimenomaan työkalu, jolla vahvistaa yhteenkuuluvuutta, joukkuehenkeä, sinnikkyyttä ja motivaatiota. 

Miten tiivistäisit valmentajan ja ohjaajan hyvät vuorovaikutustaidot?

Hyvät vuorovaikutustaidot omaavalla valmentajalla ja ohjaajalla on ymmärrys ja tietoisuus siitä, miten itse vaikuttaa omilla valinnoillaan muihin. Vuorovaikutustaidot ovat taitoja siinä, missä esimerkiksi pallonkäsittely. Taitoja voi aina opetella. Jotta lapset motivoituvat harjoittelemaan aktiivisesti, tarvitaan uudenlaista tietoa siitä, mikä innostaa oppimaan uutta. Valmentajan työväline on puhe. Se on keino saada opetettava asia perille. Siksi on tärkeä pysähtyä miettimään, mitä sanoo - miten, millä tavalla, koska ja kuinka monta kertaa ym. 

Miksi koet tärkeänä, että valmentajat ja ohjaajat kouluttavat itseään aiheen tiimoilta?

Törmään työni puolesta paljon lapsiin, joilla on haasteita itsetunnon kanssa. He kokevat, että ovat huonoja, eivät uskalla yrittää tai luovuttavat, jos eivät heti osaa. Toisaalta myös keskittymiseen, ryhmässä toimimiseen ja yhteistyön sujuvuuteen liittyviä haasteita tulee usein ilmi. Lisäksi toki tämä huoli siitä, että lapset lopettavat harrastamisen nuorena, koska se on liian vakavaa. Kenellä tästä on vastuu? Kuka katsoo asioita lapsen silmin, jos aikuinen ei sitä tee?

Vuorovaikutustaitoja kehittämällä oppii löytämään loistavia keinoja lisätä lapsen kokemusta itsestään taitavana oppijana. Se antaa mahtavat eväät ylipäänsä elämälle. Mikä sen parempi viesti kuin itseensä luottava lapsi, joka uskaltaa rohkeasti yrittää silloinkin, kun ei onnistu. Nämä taidot kantavat läpi elämän ja valmentajilla on loistava tilaisuus olla viemässä myös tätä viestiä eteenpäin liikunnan ilon ohella. 

Miten kannustaisit selkeästi alle keskitason suoriutuvaa lasta?

Tämä kysymys on sinällään jännä, koska sitä voi katsoa monelta kannalta. Lapsihan toimii aina niillä taidoilla, jotka hän siinä hetkessä osaa. Pohtisin myös, mikä on kenellekin huippusuoritus. Jos vertaamme samasta asiasta kolme vuotta harjoitellutta lasta ja juuri aloittanutta, tulee väkisin eteen tilanne, jossa toinen on huippu ja toinen suoriutuu keskitason alle. Ymmärrän kyllä hyvin jaottelut ja tasoryhmät. Ne palvelevat ehdottomasti tietyissä tilanteissa. Idea on pohtia, milloin ja miten? Sen rinnalla pitäisin tärkeänä, että esimerkiksi joukkuetoiminnassa on harjoitteita, joissa eri tasoiset lapset voivat toimia yhdessä.

Oppimisympäristö saattaa huomaamatta vahvistaa lapselle viestiä siitä, että olet keskitason toimija. On tärkeä miettiä, mitä lapsi oppii treeneissä ajattelemaan itsestään? Mitä hän oppii harjoitteesta? Minkälaisena oppijana hän itseään pitää? Ajatteleeko hän, että voin onnistua, kun yritän vai epäonnistun kuitenkin? Siihen palautteenannolla ja treenin rakenteella on iso merkitys. Ylipäänsä palaute tulisi aina antaa suhteessa lapsen omaan taitotasoon, ei verrattuna muihin. Se tukee motivaatiota oppia uutta. Palautteenanto on taito, jota voi tietoisesti harjoitella, kun ymmärtää sen merkityksen oppimiskokemukseen.

Miksi koulutus on tärkeä valmentajille ja ohjaajille?

Kun pysähtyy oman valmentajuuden äärelle, voi lisätä käsitystä siitä, mikä toimii, mitä teen hyvin ja onko jotain, mitä voisin kehittää. Erilaiset näkökulmat auttavat vastaamaan kentällä erilaisten lasten tarpeisiin ja lisäämään siten motivaatiota ja innostusta oppia uutta. Nostaisin kuitenkin esiin myös huolet, joihin kentällä törmää. Tutkitusti tiedetään, että nykylapset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän - myös ne, jotka harrastavat. Lisäksi rasitusmurtumien määrä on ollut kasvussa.

Osa lapsista lopettaa jo varhaisvuosina harrastamisen, koska kilpailu ja vakavuus astuvat peliin liian varhain. Mielestäni on tärkeä oppia ymmärtämään laaja-alaisemmin sitä, minkälaisista tekijöistä turvallinen, innostava ja monipuolisesti kehittymistä tukeva harjoitteluympäristö koostuu. Tämän tiedon avulla voi lisätä erilaisten lasten onnistumista, vahvistaa itsetuntoa ja ennen kaikkea vaikuttaa siihen, että treeneissä on turvallinen ja hyvä olla - niissä uskaltaa yrittää, epäonnistua, olla rohkea ja kokeilla. Valmentajalla on suuri vastuu ja valta. Tämän koulutuksen avulla oppii ymmärtämään, miten sitä voi käyttää vastuullisesti ja niin, että se tukee itsetuntoa.

Turvallinen vuorovaikutus ja erilaisten lasten kohtaaminen harjoitustilanteessa -koulutus 22.4.2020

Turvallinen vuorovaikutus ja erilaisten lasten kohtaaminen harjoitustilanteessa -koulutus järjestetään Johanna Luttisen vetämänä Helsingissä keskiviikkona 22.4. klo 17.30–20.30. Koulutuksen hinta on 60 euroa. Ilmoittaudu mukaan koulutukseen viimeistään 8.4. ESLUn tapahtumakalenterista.