Intohimosta seuratoimintaan - tunteet ja tilanteet arjessa

Mikä tässä ajassa on ollut erittäin haastavaa?

Näen haastavaksi seikaksi todellisuuskupliemme pienentymisen, minkä vaikutuksena olemme eristäytyneempiä ja tämä on muuttanut maailmaanne. Toisiin kytkeytyminen ja yhteinen ajattelu on vähäisempää, vaikka olemme yrittäneet ratkoa vajausta siirtämällä vuorovaikutustilanteita verkkosovelluksiin. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja todellisuus ovat kuitenkin muuttuneet. Pienemmät todellisuuskuplat synnyttävät myös polarisaatiota.

Ajan tekee haastavaksi ja jännitteiseksi myös se, että ihmiset ovat kokeneet suuria tunteita – surua, pelkoa. Koronapandemian myötä toimintoihin on tullut paljon myös henkilökohtaisia tunteita. Meidän tulisi ymmärtää näitä seikkoja suhteessa itseemme, toisiimme ja yhteisöömme. Läsnä oleminen ja kuunteleminen on nyt iso ja merkityksellinen asia.

Miten seuratoimijana voi pitää huolta omasta jaksamisestaan keskellä kriisiä/koronapandemiaa?

Yhdistys- ja seuratoiminta on toimintaa intohimojen kentällä. Kun työskennellään intohimojen ja tunteiden kentällä, työskennellään myös kivun ja tuskan kentällä. Seurassa saattaa olla yksi palkattu työntekijä muiden toimijoiden ollessa vapaaehtoisia. Ei myöskään unohdeta seuratoiminnassa mukana olevia vanhempia, jotka tuovat omat tunteensa ja odotuksensa toimintaan.

Urheiluseuratoiminnassa on valloillaan voittajien ja selviytyjien kulttuuri. Viestinnässä korostetaan voittamista ja vahvuutta, jolloin traditio on vahvuuteen taipuva. Ajatus on, että seuratoiminnassa me olemme selviytyjiä ja kaikki asiat pitää tehdä itse. Tällaiseen viestintään altistuminen vaikeuttaa oman kuormittumisen säätelyä. Seuratoiminnan erilaiset positiot ja odotukset tuovat ihan erilaista haastetta ja tästäkin syystä pitäisi huolehtia omasta jaksamisesta. Omien rajojen tutkailu voi kuitenkin olla haastavaa ja siihen tarvitsemme välillä tukea.

Jaksaminen ja sen pysyminen kohtuullisissa rajoissa suhteessa toisiinsa on asia, josta on älyttömän tärkeää puhua. Seuroissa tulisi lisätä puhetta kohtuullistamisesta ja tuottaa näkökulmia siitä, miten yhteisönä ollaan suhteessa toisiimme. Myös merkitys ja tarkoituspuheella olisi tilausta tässä ajassa. Mikä on hallituksen, palkatun tai vapaaehtoisen roolit ja tehtävät? On myös tärkeä pohtia, miten meidän seurassanne sanoitetaan jaksamisen ja kuormittamisen kysymyksiä. Mitä pitäisi tapahtua tai mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ajattelu muuttuisi?

Miten tunteet vaikuttavat työhön/työyhteisöön?

Kaikki toimintamme tapahtuu vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutustaidot ovat erityisen tärkeitä seuratoiminnassa. Yksi tärkeä seikka on ajattelu siitä, ettei tunteiden kanssa työskentely ole ”diipadaapaa” vaan tunnetaidot ovat seikkoja, jotka liittyvät vuorovaikutustaitoihin. On ymmärrettävä, että tunteet ovat jatkuvasti läsnä toiminnassamme. Tunteet vaikuttavat kaikissa kohtaamisissa: valmennuksessa, hallitustyöskentelyssä, vanhempien kohtaamisessa.

Koska toimimme tällaisessa genressä, jossa tunteet ja intohimot ovat jatkuvasti läsnä, emme voi sulkea tunteita pois. Vallalla on kokemus, että intohimo on arvokasta urheilussa. Tämä vaikuttaa myös tunteisiin, vaikka ajattelisimme, että pidetään asiat asioina. Ylilyöntejä tulee, jos emme osaa toimia ammattimaisesti ja aikuismaisesti tunteiden vallassa.

Nykyään on valloilla myös ”minulla on oikeus” -ajattelu, jolla tarkoitan sitä, että omia tunteita puretaan toiseen ihmiseen. Olen mielenkiinnolla seurannut ja pohtinut, miksi urheilun parissa hyväksytään myös aggressiivinen huutaminen, mutta muita tunteita ei siedetä. Mistä tämä johtuu ja miten voisimme tähän vaikuttaa? Seuratoiminnassa muun muassa joukkueenjohtajat tai valmentajat saattavat joutua vanhempien tunteiden vastaanottajiksi. Kysehän ei ole siitä, ettei tunteita saisi olla vaan tärkeintä on, miten tunteet kanavoidaan ja miten niiden vallassa käyttäydytään.

Miten haastavista vuorovaikutuskohtaamisista seuratoiminnassa voidaan selvitä?

On hyvä tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja yhteisön emootiomaailmasta. Oleellinen askel on, että hyväksytään tunteet ja se, että tunteet ovat jatkuvasti läsnä ja meissä. Tämän jälkeen voidaan käsitellä asioita: miten nämä vaikuttavat minuun, meihin ja meidän koko yhteisöön. Kun yhteisö on hyväksynyt ajatuksen, että tunteet kuuluvat osaksi vuorovaikutusta, voidaan edetä ja tunnistaa reaktioita sekä pohtia, millaisia tunteita yhteisössämme on.

Liikunnan ja urheilun parissa puhutaan usein lajitaidoista, mutta myös tunnetaidot ovat taitolaji. Työskentelyn tueksi ja työskentelytavoiksi on erilaisia vaihtoehtoja. Haluan nostaa esille, ettei ole yhtä oikeaa tapaa viedä asiaan eteenpäin vaan olemassa on vaihtoehtoja. Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää, ettei nämä asiat ole joko-tai vaan tämä maailman on enemmän sekä-että-ajattelua.

Eva Valtanen Seura-Akatemian asiantuntijana 30.11.2021

Seura-Akatemiassa käsitellään Valtasen (kuvassa) johdolla muun muassa seuraavia teemoja: tunteet osana seuratyötä, haastavat vuorovaikutuskohtaamiset sekä oma hyvinvointi ja jaksaminen osana tunteiden kanssa työskentelyä. Illan asiantuntijalle voi lähettää ennakkokysymyksiä ilmoittautumisen yhteydessä.

Seura-Akatemia järjestetään Sokos Hotel Presidentissä ti 30.11.2021 klo 18.00–21.00. Tilaisuuden hinta on 60 euroa/osallistuja. ESLUn jäsenien kannattaa hyödyntää Kaksi osallistujaa yhden hinnalla -jäsenetu. Ilmoittaudu pian mukaan ESLUn sivuilla.

Kuvituskuva: Pixabay