Meri-Maari Mäkinen: Yhdenvertainen urheilu, minun tarinani

Vaikka maailma ja ilmapiiri yhdenvertaisuuden ympärillä oli tuolloin vielä täysin erilainen, kodissamme asiat olivat toisin ja yhdenvertaisuus läsnä päivittäin. Olen saanut kasvaa rakastavassa ilmapiirissä ja täysin yhdenvertaisena muihin siskoihini nähden: ihan vain pikkusiskona, isosiskona ja Merinä.

Yhtä kyseenalaistamaton kuin oma yhdenvertainen arvoni, on mielessäni ollut rakkaus urheilua ja liikuntaa kohtaan. Liikkuessa minua on tuettu tarvittaessa, isä on muokannut liikuntavälineitä minulle sopiviksi, on annettu kokeilla omia fyysisiä rajoja ja viety mukaan myös vammattomien harrasteryhmiin. Tutustutettu ja viety mukaan liikunnan maailmaan, sillä sen on tiedetty olevan minunkin oikeuteni. Oli selvää, että liikunta tulisi olemaan osa elämääni.

Nykyään olen arvokisamitalisti ja paralympiaurheilija. Urheilu on elämäni ensimmäinen rakkaus ja ammatti. Urheilu on tuonut elämääni sen hienoimpia hetkiä, mutta myös niitä kaikkein syrjivimpiä. Kokemuksia, joissa on minä ja ne muut - vammattomat. Ne huippu-urheilun lempilapset, joihin minä en kuulu. Ne, jotka eivät joudu venymään saadakseen olla osallisia. Ne, joiden ei tarvitse pitää ääntä itsestään, jotta omat oikeudet toteutuvat. Ne, jotka eivät ole niin usein näkymättömiä. On ne vammattomat lempilapset, joilla on jo polku valmiina. Nykyään minulla on myös se urheilumaailman tuoma perhe, jossa en olekaan enää täysin yhdenvertainen jäsen. Olen osa perhettä, joka näkee liian usein vammani mukana tuomat haasteet ennemmin kuin ratkaisut niiden takaa.

Kuten vammaani, kannan kuitenkin edelleen mukanani kotoa saamani oletusta yhdenvertaisuudestani ja rakkautta urheilua kohtaan. Haastavammat hetket, kun haaveeni on leimattu mahdottomiksi, minut jätetty ainoana ulkopuolelle tai leimattu vaikeaksi puolustaessani oikeuksiani, ovat tuoneet mukanaan uusia urheiluun liittyviä unelmia. Haaveita siitä, että näitä kokemuksia voidaan käyttää hyvään, ja myös urheilumaailma voi löytää uusia toimintamalleja, jotka mahdollistavat erilaisuuden sisällyttämisen.

Oma aktiiviurani on vielä käynnissä, mutta varmuudella jo lähempänä päätepistettä kuin alkua. Ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtyneet siihen, mikä tulee olemaan tieni aktiiviuran jälkeen. Tästä pohdinnasta heräsi ajatus osallistua Paralympiakomitean Vammaiset vaikuttajiksi -koulutusohjelmaan. Koulutukseen osallistuville nimettiin omat mentorit ja minä sain omaksi mentorikseni ESLUn Nina Kaipion. Tapaamisissamme olemme Ninan kanssa käyneet paljon läpi urheilun yhdenvertaisuutta ja sen toteutumista. Olemme käyneet läpi sitä, miten liikunnan ja urheilun maailmaa voitaisiin muokata, jotta siellä olisi tilaa meille kaikille. Yhtenä tärkeimmistä asioista pidän keskusteluita, jotka ovat liittyneet koulutusohjelman lopputyönä tehtävään vapaavalintaiseen yhdenvertaisuustekoon.

Omaksi yhdenvertaisuusteokseni valikoitui yhdenvertaisuuskeskustelu, jonka tavoitteena on saada saman pöydän ääreen niin Suomen Uimaliiton, oman kotikaupunkini Vantaan kuin oman seurani Vandersin edustajia. Tavoitteena on saada aikaan keskustelua siitä, miten tahot voivat toinen toistaan tukien toimia, jotta muutkin kuin lievimmän vammatason omaavat urheilijat voivat olla osa lajiamme. Käydä yhdessä keskustelua siitä, miten voimme luoda ilmapiirin, jossa voimme tulla nähdyksi omina itsenämme, tulla tuetuksi tarvittaessa ja ennen kaikkea tulla yhdenvertaisesti osaksi tätä yhteistä urheilun perhettä.

Teksti: Meri-Maari Mäkinen
Kuva: Paralympiakomitea

Lue lisätietoja Vammaiset vaikuttajiksi -hankkeesta.

ESLU on mukana Ihmisoikeusliiton Älä riko urheilua -kampanjan tukijana. Urheilu on rikki ilman ihmisoikeuksia. Kampanjan tavoitteena on herättää laajaa keskustelua ihmisoikeuksista suomalaisen urheilun ja liikunnan kaikilla tasoilla sekä kannustaa urheilun toimijoita entistä tehokkaampiin toimiin ihmisoikeuksien edistämiseksi. #ÄläRikoUrheilua

Tule osaksi muutosta, ilmoita seurasi mukaan tukemaan kampanjaa: https://alarikourheilua.fi/