Selvitys: Urheilun yleisseurat pysyvät mukana seuratoiminnan kehityksessä

”Yleisseurojen tilanne ja tulevaisuus Suomessa”- selvitykseen koottiin tietoa olemassa olevista tietolähteistä, toteutettiin yleisseuroille kysely sekä haastateltiin seurajohtajien ja seuratoiminnan asiantuntijoita.  Selvityksessä esitellään tarkemmin neljä vahvaa yleisseuraa. Selvityksen toteutti Smart Sport – osuuskunta Pasi Mäenpään johdolla.

-  Yleisseurat ovat pitäneet hyvin pintansa seuratoiminnan kehityksessä. Moni yleisseura on kunnassaan yhteisöllisyyden rakentaja, joustava ja yhteistyökykyinen toimija, joka ottaa omien tarpeiden rinnalla huomioon myös laajemmin toimintaympäristön tarpeita, toteaa ylitarkastaja Sari Virta selvityksen johtopäätöksistä opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa.

- Liikuntakulttuurissa tarvitaan edelleen yleisseurojen kaltaisia toimijoita. Yleisseurat puolestaan tarvitsevat myös valtakunnallisilta liikuntaa edistäviltä järjestöiltä toimintaansa sopivaa tukea. Tämä on liittojen tasolla nyt tärkeää huomioida, jatkaa Virta.

Yleisseurat ovat merkittävä osa suomalaista seuratoimintaa

Yleisseuroja on Suomessa noin tuhat, joka on noin 13 prosenttia kaikista seuroista. Yleisseurat ovat keskimääräistä seuraa suurempia. Jäsenten ja vuositulojen määrä kattaa noin viidenneksen suomalaisen seuratoiminnan kokonaisuudesta. Viimeisten vuosikymmenien aikana yhden lajin erikoisseurojen perustaminen on yleistynyt ja yleisseurojen suhteellinen osuus seurojen kokonaismäärästä on vähentynyt.

Pääosalla yleisseuroista on pitkä historia ja lähes kaikissa yleisseuroissa on tapahtunut muutoksia seuran toimintaohjelmassa. Vanhoja lajeja on lopettanut ja uusia aloittanut. Monen perinteisen yksilölajin toiminta tapahtuu yleisseurassa, kuten ampumahiihdossa (95 % lajin seuroista toimii yleisseuran lajijaostona), yleisurheilussa (81 %) ja hiihdossa (79 %). Joukkuepalloilulajeissa erikoisseurat ovat yleisempiä.

Palloilulajien osuus yleisseurojen jaostojen kokonaismäärästä on vain 25 prosenttia, mutta yleisseuran sisällä palloilujaoston koko on yleensä keskimääräistä suurempi. Lentopallossa enemmistö seuroista toimii yleisseuran lajijaostona (54 %).  

Myös muutamia uusia lajeja on aloittanut toimintansa yleisseuran jaostona: esimerkiksi cheerleadingin seuroista hieman yli puolet (52 %) toimii jaostopohjalta. Noin puolet yleisseuroista järjestää kilpaurheilun rinnalla myös harraste- ja kuntoliikuntaa. Yleisseurojen jaostoista noin 13 prosenttia on ”ei lajisidonnaisia” harraste- tai kuntoliikuntajaostoja.

Osa yleisseuroista kasvaa ja kehittyy, osa kuihtuu. Kaksi kolmesta yleisseurasta pitää seuran nykytilannetta hyvänä tai erittäin hyvänä, mutta yleisseurojen välillä on suuria eroja. Suuria yleisseuroja johdetaan entistä ammattimaisemmin, ja näiden seurojen jäsenmäärä ja vuositulot ovat kasvaneet. Hiipuvilla yleisseuroilla haasteet liittyvät pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa toimintaedellytysten heikentymiseen ja kasvukeskuksissa myös seurojen välisen laatukilpailun kiristymiseen.

Yleisseurojen yleinen haaste on erilaisten lajien ja tavoitteiden moninaisuus, jonka myötä seuran yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä on vaikea luoda koko seuran tasolla. Yleisseuroissa jaostojen vahva autonomia on pääosin vallitseva käytäntö. Jaostojen sallitaan olevan erilaisia ja jaostoilla on lupa luoda oma strategiansa.

Lajien ja jaostojen erilaisuudesta huolimatta lajeilla on paljon ei lajisidonnaisia hallinnollisia asioita, joita voidaan tehdä yhdessä pääseuran kanssa. Selvityksen mukaan pääseura hoitaa etenkin viestintään, olosuhteiden ylläpitoon ja niiden hallinointiin, sekä varainhankintaan liittyviä yhteisiä tehtäviä.

Joka kolmannessa yleisseurassa on päätoimisia työntekijöitä. Koko seuran toiminnanjohtaja voi toimia kaikkien päätoimisten työntekijöiden hallinnollisena esimiehenä ja sisällöllinen työnohjaus tapahtuu jaostoissa. Useamman työntekijän yleisseuroissa on mahdollisuus työnkuvien eriyttämiseen.

Yleisseurat tarvitsevat tukea yleisseuran johtamiseen ja kehittämiseen

Yhden lajin erikoisseurojen määrän kasvusta huolimatta pääosa yleisseuroista arvioi oman tulevaisuutensa pysyvän vähintään ennallaan. Seurajohtajista 40 prosenttia arvioi yleisseuran elinvoiman pysyvän ennallaan ja 38 prosenttia arvioi seuran elinvoiman jopa parantuvan. Suuruuden synergiaedut ja yhteistyön erilaiset mahdollisuudet antavat yleisseuroille myös kasvamisen ja uudistumisen mahdollisuuksia. Osa hyvin organisoiduista ja vetovoimaisen seurabrändin omaavista yhden lajin erikoisseuroista voivat myös laajentaa toimintaansa ottamalla uusia lajeja tai toimintoja seuraansa. 

Selvityksen haastatteluissa moni seuratoiminnan asiantuntija ja seurajohtaja tunnistivat yleisseurojen monia hyviä puolia ja yhteistyön mahdollisuuksia, mutta vastaavasti toiminnan laajuus, lajien erilaisuus ja yhteistyön vaikeudet koettiin myös ongelmana. Yleisseuran johtaminen koetaan vaikeaksi ja hyvien puheenjohtajien löytäminen oli erityinen haaste neljälle seuralle viidestä. Suomalainen urheilu- ja seurakulttuuri koettiin hyvin lajikohtaisena ja yleisseurojen toimintamallin kehittyminen on yksittäisten seurojen oman aktiivisuuden varassa. Yleisseurojen yleistä kehitystyötä ei tee Suomessa juuri kukaan.

Tutustu Yleisseurojen tilanne ja tulevaisuus Suomessa -julkaisuun.

Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote
Kuvituskuva: Pixabay