Järjestöillä on edessään muutoksen vuosikymmen

Huoli rahoituksesta ei ole mitenkään yllättävä, jos on vähänkään seurannut Veikkauksen ympärillä pyörinyttä keskustelua. Rahoituksen määrä oli laskussa jo ennen pandemiaa. Järjestelmä on muuttumassa todennäköisesti malliin, jossa järjestöjen rahoitus tulee valtion budjetista. Tämä vakautta lupaava järjestelmä herättää monessa järjestössä ymmärrettävästi myös pelkoa, että poliittiset intressit alkavat ohjata rahoitusta.

Kun rahaa on vähemmän, karsitaan suurimmasta kuluerästä eli henkilöstöstä. Jo nyt järjestöjen työntekijät ovat kuormittuneita. He hoitavat valtavia tehtäväkenttiä, jotka eivät ole pienenemässä. Osaamista tarvitaan aina vain lisää. Esimerkiksi rahoituslähteiden monipuolistaminen vaatii kaupallista osaamista, jota järjestöissä perinteisesti on melko vähän.

Myös jäsenyys on muuttumassa. Edellisinä vuosikymmeninä jäsenyys oli järjestön toimintaan kiinnittävä ankkuri, jota anottiin yhdistykseltä. Nykyisellään asetelma on toisin päin: järjestö on pikemminkin palveluntuottaja ja jäsenyys palvelu, joka ostetaan. Asiakaskokemuksen pitää olla houkutteleva. Tämä siirtää järjestöjen huomiota koko kohderyhmään. Toimintaan osallistumisen ehtona ei enää ole jäsenyys, vaan toiminta halutaan tarjota kaikille. Seurauksena harvalla järjestöllä jäsenmääräkäyrä osoittaa ylöspäin.

Suurimmat haasteet löytyvät kuitenkin järjestöjen perustasta, vapaaehtoisesti tehtävästä työstä. Aktiivien saaminen vaikeutuu. Monen järjestön ikärakenne on jo vinossa. Kierrän ympäri Suomea kouluttamassa yhdistyksiä, ja kuulen aina saman kysymyksen: Mistä saisi nuoria mukaan? Myöskään sitoutuminen ei ole samanlaista kuin ennen. Nyt halutaan mieluummin toimia ydinasian eteen ja sitoutua hetkellisesti. Yhdistystemme rakenne ei vielä oikein mahdollista tätä. Yhdistyslain muutos tuo helpotusta ensi vuonna, mutta vaikein hyppy on henkinen - miten ajattelemme sitoutumisen toimivan?

Tulevina vuosina järjestöt eivät siis pääse helpolla. Tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia. Rahoitusta täytyy monipuolistaa, sillä pelkkään avustusrahaan ei voi luottaa. Johtamisen täytyy edesauttaa työntekijöiden jaksamista, uuden oppimista ja järjestön pysymistä houkuttelevana työpaikkana. Rakenteita tulee keventää, jotta aikaa säästyy yhdistyshallinnosta. Lyhytkestoinen, pistemäinen sitoutuminen pitäisi mahdollistaa. On punnittava jäsenyyden merkitys, tarvitaanko sitä lainkaan ja millaista sen pitäisi olla. 

Valmiita vastauksia ei ole kellään. Haasteet koskettavat lähes kaikkia järjestöjä samanlaisina, mutta ratkaisut on löydettävä itse. Urheiluseuran, ammattiyhdistyksen, potilasyhdistyksen ja opiskelijayhdistyksen toiminnassa on omat leimalliset piirteensä. Ratkaisut pitää sovittaa omaan tilanteeseen ja toimintakulttuuriin sekä oman ydinasian ja kohderyhmän tarpeisiin. Ainut varma asia on, että muutos täytyy tehdä tämän vuosikymmenen aikana. Aikaa on, hoppua ei ole, mutta odottelemaankaan ei voi jäädä.

Järjestöt ja kansalaistoiminta aina lähellä sydäntä. Neljän lapsen isä Tampereelta. Osana yhteistä ratkaisua Oy:ssä strategiavalmentaja ja toimitusjohtaja. Lue lisää Tulevaisuuden näkymät järjestöissä selvityksestä. 

Teksti: Petri Toikkanen
Kuvituskuva: Pixabay

Vuoden 2022 ensimmäisessä Seura-Akatemiassa käynnistellään uuden vuoden hallitustyöskentelyn starttia sekä suunnataan katseet kohti tulevaa. Koulutuksessa käydään läpi yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan ominaispiirteitä sekä erityisesti strategian tekemistä, strategista ajattelua, järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan murrosta ja hallituksen roolia muutoksen tekijänä.

Illan asiantuntijana toimii strategiavalmentaja ja Osanan toimitusjohtaja Petri Toikkanen. Petri on erikoistunut järjestöjen strategiseen kehittämiseen, ja hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana valmentanut, kouluttanut ja konsultoinut useita järjestöjä.

Seura-Akatemia järjestetään verkkokoulutuksena ti 18.1.2022 klo 17.00–20.00. Tilaisuuden hinta on 60 €/osallistuja. ESLUn jäsenetu: Kaksi osallistujaa yhden hinnalla. Ilmoittaudu mukaan ESLUn sivuilla 16.1.2022 mennessä.