Valikko
Case: Sport Club Vantaa – Ammattimaistuva seuratoiminta
Seurat koostuvat ihmisistä ja ovat ihmisiä varten, siksi myös työhyvinvointi on tärkeä johtamisen komponentti seuroissa. Sport Club Vantaan toiminnanjohtaja Eevakaisa Niemi haluaa olla ihmisten johtaja, koska ihmiset tekevät seuran. Miten Niemi ohjaa joukkojaan ihmislähtöisesti?
Tutkittaessa suomalaisten liikunta- ja urheiluseurojen muutosta ja toisaalta palkkatyön yleistymistä seuroissa on todettu seuratoiminnan ammattimaistuvan. Kun vapaaehtoisten löytäminen hankaloitui ja samaan aikaan odotukset seuratoimintaa ja sen laatua kohtaan muuttuivat, paineet palkatun henkilöstön palkkaukseen kasvoivat.
Palkkatyöntekijöiden hankkimista seuroihin avitti tuolloisen opetusministeriön seuratuki päätoimisen palkkaukseen vuosina 2009–2012. Palkkaukseen tähtäävällä seuratuella tavoiteltiin muun muassa seuran hallinnon kehittämistä. Palkkatyön määrään on vaikuttanut myös lajikulttuuriin ja siihen, kuinka paljon missäkin lajissa on totuttu käyttämään ammattivalmentajia.
Vuoden 2016 tilastojen mukaan yksi kokopäiväinen työntekijä oli joka viidennessä seurassa, mikä tarkoitti noin 5 100 työntekijää. Osa-aikaisten työntekijöiden määrä oli vuoteen 2016 lisääntynyt niin, että osa-aikaisia oli jopa 35 prosentissa seuroja (noin 28 500 työntekijää).
Palkatun henkilöstön lisääntyminen tuo myös vastuita. Palkkatyötä tutkineiden viesti on se, että jatkossa tärkeää on urheiluseurojen työntekijöiden työhyvinvointi ja seurojen valmius toteuttaa henkilöstöjohtamista. Myös ESLUssa on haluttu nostaa esille tämä tärkeä aihe, ja kanssamme oli aiheesta keskustelemassa Sport Club Vantaan toiminnanjohtaja Eevakaisa Niemi.
Sport Club Vantaan työhyvinvointitekoja
Neljä vuotta seuran toiminnanjohtajana työskennellyt Niemi kertoo olevansa ihmisten johtaja, koska ihmiset tekevät seuran. Ihmisiä johdettaessa nousee työhyvinvointi johtamisen yhdeksi tärkeimmäksi osa-alueeksi.
– Meillä on alusta asti lähdetty siitä, että halutaan varmistaa laatu. Tästä syystä halusimme palkata ihmisiä töihin. On ymmärrettävä, että työntekijät ansaitsevat ja tarvitsevat johtamista. Ihmiset halusivat töihin, kun huomasivat, että valmentaminenkin voi olla kokopäivätyö, kertoo Niemi.
– Päätoimiset seuratoimijat ovat eri tavoin sitoutuneita seuraan kuin yhden velvoitteen seuralle tekevä toimija, jolla on esimerkiksi yhden tunnin veto viikossa. He miettivät seuraa kokonaisuutena ja voivat kehittää toimintaa oman osaamisensa lähtökohdista. Päätoimisuus sitouttaa ihmistä, ja seura koetaan omaksi työpaikaksi.
Niemi kertoo seurassa johdettavan työhyvinvointia järjestelmällisesti ja suunnitellusti.
– Ensinnäkin on oltava käsitys siitä, kuka johtaa. Kaikilla on myös nimetty esimies. Työnkuvat on määritelty ja kommunikoitu niin seuran sisällä, esimerkiksi hallitukselle, kuin tarvittaessa ulkopuolelle. Seuralla on työhyvinvoinnin vuosikello, josta näkee työhyvinvointikyselyiden ja kehityskeskustelujen aikataulut. Kriisinhallinta on mietitty valmiiksi haastaviin tilanteisiin, esimerkiksi ohjaustilanteissa. Työntekijät myös osallistetaan tulevan kauden rakentamiseen, jotta työ tuntuisi mahdollisimman omalta.
– Työhyvinvointiasoissa on syytä miettiä myös sitä, että työntekijät voivat olla elämänsä ensimmäisissä töissä ja ovat nuoria. Työhyvinvointitekojen pitää istua oikealle kohderyhmälle. Kyselyiden, tiedottamisen ja muun yhteydenpidon pitää olla helppoa ja ymmärrettävää, sanoo Niemi.
Lisäksi Niemi pohtii seuran työhyvinvointitekojen toimivuutta pienempien, vapaaehtoistyöllä toimintaa pyörittävien seurojen tarpeisiin.
– Työhyvinvoinnista voidaan puhua myös silloin, kun toiminnasta ei saa palkkaa. On hyvä sopia yhteisesti työnkuvat, tehdä kausittain palautekyselyt ja oikeastaan pienemmässä mittakaavassa kaikki se, mitä työnantajakin tekisi. Kyseessä on aika pitkälle siitä, onko seuralla tahtotilaa hyvinvointiasioiden pohtimiseen.
Liikkumisen edistäminen työhyvinvoinnin välineenä
Toiminnanjohtajana toimiessaan Niemi on muun muassa kilpailuttanut työterveydenhuollon. Silloin hän ymmärsi, että palvelut on muotoiltu joko hyvin kuormittavaa fyysistä työtä tekeville tai pääosin istumatyötä tekeville tietotyöläisille. Valmentajan työ on siitä poikkeavaa, että toimenkuva on sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa. Vaikka liikuntaseuroissa usein on töissä nuoria ja liikkuvia ihmisiä, ei ajatusta liikkumisen edistämisestä myös seuratyöntekijöille kannata haudata.
– Työntekijät ovat nyt nuoria, mutta tähän ei voi tuudittautua. Kilpailu-uran jälkeen pitää löytää uudet tavat liikkua, eikä se välttämättä luonnistu itsekseen, vaan siihen voi kaivata esimerkiksi työnantajan tukea. Mitä isompi seura, sen enemmän hallintoa. Tämä taas tarkoittaa istumista, jota pitää osata tauottaa, tiivistää Niemi.
ESLUn aikuisliikunnan asiantuntija Katja Arpalo auttaa sparrailemaan seuroja hyvinvointiasioissa. Ota yhteyttä: Katja Arpalo, puh. 044 746 2550.
Sport Club Vantaa ry on vuonna 2008 perustettu voimistelu- ja urheiluseura, jonka toiminta on suunnattu erityisesti lapsille, nuorille ja perheille. Toimintaa järjestetään Itä-Vantaan alueella. Seuralla on 1 700 jäsentä, yhdeksän päätoimista työntekijää sekä 50 työsuhteessa olevaa työntekijää, joista pääosa ohjaajia ja valmentajia.
Lähteet:
Katja Arpalo
Aikuisliikunnan asiantuntija