Valikko
Suositukset lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyyn – urheiluseurat keskiössä liikuntavammojen ehkäisyssä
Vielä jokunen vuosikymmen sitten ajateltiin, että ”urheilija ei tervettä päivää näe” ja että loukkaantumiset ja vammat kuuluvat urheiluun. Tosiasiassa monia liikunnassa ja urheilussa syntyviä vammoja voidaan ehkäistä ja vammat eivät suinkaan ole pysyvä tai muuttumaton osa urheilijoiden arkea.
Sen lisäksi että vammat häiritsevät urheilijan harjoittelua, urheiluvammoilla on myös valitettavia pitkäaikaishaittavaikutuksia. Vakavan polvivamman kokeneet nuoret urheilijat ovat alttiimpia toimintakyvyn haitoille ja elämänlaadun heikkenemiselle, ja heillä on lisääntynyt ylipainon ja varhaisen nivelrikon riski verrattuna terveinä pysyneisiin urheilijoihin.
Yli puolet urheiluseuroissa liikkuvista lapsista ja nuorista on kokenut vähintään yhden urheiluvamman edeltävän vuoden aikana. Urheiluvammat ovat yleistyneet viime vuosina sekä urheiluseuratoiminnassa että koulu- ja vapaa-ajan liikunnassa. Vaikka kaikkien urheiluvammojen välttäminen on mahdotonta, urheiluvammojen määrää ja vakavuutta voidaan tehokkaasti ehkäistä. Panostamalla urheilijan terveenä pysymiseen luodaan mahdollisuuksia menestykselle sekä turvataan urheilijan hyvinvointia myös urheilu-uran jälkeen.
Keskeiset urheiluvammojen ehkäisyn suositukset valmentajille ja urheiluseuroille
Ohjeistukset lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyyn on koottu ensimmäistä kertaa suosituksiin. Tutkimusnäyttöön perustuvissa suosituksissa on kohdennettu erikseen ohjeistukset valmentajille ja urheiluseuroille.
Tänä keväänä julkaistuissa suosituksissa on kaiken kaikkiaan 35 konkreettista kohtaa, joista yhteensä 21 on kohdistettu suoraan valmentajille ja urheiluseuroille. Tässä artikkelissa kuvataan urheiluseuratoimijoiden suositukset pääpiirteittäin ja tiivistetysti.
1. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva harjoittelu osaksi lasten ja nuorten säännöllistä urheiluharjoittelua
Suositus hermo-lihasjärjestelmää aktivoivaan harjoitteluun laajaan käyttöönottoon perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun on osoitettu vähentävän noin puolet kaikista alaraajavammoista nuorilla urheilijoilla. Erityisen tehokasta harjoittelu on monissa lajeissa yleisten nilkka- ja polvivammojen ehkäisyssä. Vammoilta ehkäisevän vaikutuksen lisäksi hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan lämmittelyohjelman on osoitettu lisäävän myös suorituskykyä niin voiman, ketteryyden, tasapainon kuin lajispesifisten taitojen osalta etenkin nuorilla urheilijoilla.
Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun tarkoitus on kehittää monipuolisesti tasapainoa, voimaa, ketteryyttä, koordinaatiota ja liikehallintaa. Tutkimuksissa harjoittelu on tyypillisesti ollut valmentajan ohjaamaa. Ihannetapauksessa aiheeseen perehtynyt fysioterapeutti tai fysiikkavalmentaja kouluttaa kattavassa työpajassa valmentajat käyttämään harjoitusohjelmaa. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivaa harjoittelua on tutkimuksissa toteutettu useimmiten alkulämmittelyohjelmana, joka on sisältänyt juoksua, ketteryyttä, tasapainoa, plyometrisiä harjoitteita (hyppyjä ja loikkia) ja voimaharjoitteita. Lämmittelyn intensiteetti on ollut kohtalainen, ja liikkeiden oikeanlainen suoritustekniikka on ollut tärkeässä roolissa.
2. Suojavarusteet kuntoon
Erilaiset suojavarusteet voivat auttaa vähentämään liikunnassa ja urheilussa sattuvia vammoja ja niiden vakavuutta. Nilkkatuki ja teippaaminen ovat tehokkaita vähentämään toistuvia nilkan nyrjähdyksiä aiemmin vamman saaneilla urheilijoilla. Rannesuojilla on voitu vähentää rannevammojen määrää lumilautailussa, ja ne ovat todennäköisesti tehokkaita myös muissa samantyyppisissä urheilulajeissa. Iskua vaimentavat ja ortoottiset pohjalliset voivat auttaa vähentämään alaraajojen rasitusvammojen riskiä.
Kypäriä on käytetty kauan pää- ja aivovammojen ehkäisyyn erilaisissa suuren riskin urheilulajeissa. Vaikka kypärät ovat välttämättömiä monien mahdollisesti vakavien päävammojen vähentämisessä, niiden kyky ehkäistä aivotärähdyksiä on rajallinen. Nuorten jääkiekossa hammassuojien käyttö on yhdistetty aivotärähdysten pienempään todennäköisyyteen. Suojalasit voivat lisäksi ehkäistä silmävammoja lajeissa, joissa käytetään mailoja ja palloja.
3. Tilat ja ympäristö urheilulle turvalliseksi
Pelialustan ja kaukalon materiaalit voivat vaikuttaa vammariskiin. Pelialustan kitka ja joustavuus sekä kaukalon materiaalien joustavuus on tärkeää ottaa huomioon liikuntatiloja suunniteltaessa ja rakennettaessa. Lisäksi tulee huomioida varsinaisen pelialueen tai kaukalon välittömässä läheisyydessä olevan ympäristön turvallisuus.
4. Sääntömuutoksilla lisää turvallisuutta
Sääntömuutokset ovat joskus tarpeen osallistujien turvallisuuden parantamiseksi etenkin lasten ja nuorten urheilussa. Tutkimustieto voi auttaa ohjaamaan ja tukemaan päätöksenteossa. Esimerkiksi Kanadassa taklausten kieltäminen nuorten jääkiekossa johti loukkaantumisten huomattavaan vähenemiseen. Suomessa suojalasien käyttö on pakollista nuorten salibandyssä, ja nuorten pelaajien on käytettävä kokonaan kasvot suojaavia kypäriä kansainvälisissä jääkiekkoturnauksissa. Nämä toimenpiteet ovat vähentäneet urheilussa sattuvien silmä- ja kasvovammojen riskiä merkittävästi. Vastaavanlaisia toimia tulee harkita myös muissa korkean riskin lajeissa vakavien vammojen vähentämiseksi.
Lajiliittojen tulisi vaatia ja tarjota kaikille lasten ja nuorten valmentajille koulutusta turvallisen ja kehittävän harjoittelun ohjaamiseen. Tarvittaessa kilpailutoiminnan määrää tulisi myös rajoittaa niin, että kasvuikäisille turvataan riittävä lepo ja palautuminen myös kilpailukausilla. Fyysisen kuormituksen lisäksi tulee huomioida myös muu ei-urheiluun liittyvä psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus, sillä myös niillä on vaikutusta nuorten urheilijoiden terveyteen ja koettuun kokonaiskuormitukseen.
5. Kuormitus ja lepo urheilijan kasvun ja kehityksen mukaan
Kasvavan urheilijan tuki- ja liikuntaelimistö on altis koville ja toistuville ulkoisille voimille. Hyvä kuormituksen hallinta, riittävä levon ja unen määrä sekä riittävä ravinto voivat auttaa vammojen ehkäisyssä. Yksipuolista ja tiheästi samankaltaisena toistuvaa kuormitusta tulisi välttää etenkin nopean kasvun vaiheessa ja silloin, jos urheilijalla on rasitusvamman oireita ja kipua.
Varhaisen yhteen lajiin keskittyvän harjoittelun on osoitettu olevan yhteydessä kohonneeseen vammariskiin. Varhaisen erikoistumisen hyödyistä ei ole vahvaa näyttöä eikä sen muutamia poikkeuslajeja lukuun ottamatta katsota olevan tarpeellista myöskään urheilijan menestyksen kannalta. Toteutuipa nuoren harjoittelu yhden tai useamman lajin parissa, monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota.
6. Huolellinen kuntoutus vamman jälkeen
Monet liikuntavammat uusiutuvat herkästi. Aikaisempi vamma on suurin yksittäinen riskitekijä saman vamman uusiutumiselle ja lisää myös muiden vammojen riskiä. Vamman uusiutumisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että vamma kuntoutetaan huolellisesti. Monille vammoille on kehitetty näyttöön perustuvia return to play -ohjeistuksia, jotka voivat auttaa arvioimaan urheilijan valmiutta palata kilpailuun ja ehkäistä vamman uusiutumista.
Suositukset muille kohderyhmille
Perheille ja nuorille kohdistetuissa suosituksissa korostuu monipuolinen ja riittävä liikunta. Kouluille ja opettajille annetuissa suosituksissa painotetaan koulujen roolia liikunnan turvallisuuden kehittäjinä. Tuomalla aktivoiva alkulämmittely osaksi liikuntatuntia ja sisällyttämällä liikunnan turvallisuus osaksi opetussuunnitelmia voidaan vaikuttaa yleisesti lasten ja nuorten liikuntaturvallisuuteen ja tavoittaa sekä vähän että paljon liikkuvat lapset ja nuoret.
Liikuntavammojen ja niistä aiheutuvien kustannusten vähentäminen vaatii toimia myös päättäjiltä. Liikuntavammat tulisi rekisteröidä valtakunnallisesti ja liittää kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen, jotta vammoista aiheutuvia kustannuksia ja ennaltaehkäisevien toimien vaikuttavuutta voitaisiin arvioida luotettavasti ja valtakunnallisesti.
Suositukset osana eurooppalaista yhteistyötä
Lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyn suositukset ovat osa Erasmus+-rahoitteista Physical Activity-Related Injuries Prevention in Adolescents (PARIPRE) -projektia, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Slovakia, Slovenia, Puola ja Tšekki. Suositusten laatimisesta vastasivat UKK-instituutin tutkimus- ja kehittämisjohtaja Mari Leppänen ja Jyväskylän yliopiston professori Jari Parkkari.
Suositukset on julkaistu toukokuussa 2022 hankkeen verkkosivuilla englanniksi, suomeksi ja jäsenmaiden kielillä. Suositukset tullaan julkaisemaan alkusyksystä myös ruotsiksi.
Tutkittua tietoa liikuntavammojen ehkäisystä sekä urheilijan ravitsemuksesta ja terveydenhuollosta löytyy terveurheilija.fi -sivustolta. Tutustu myös Terve urheillijan -somekanaviin (@terveurheilija).
Artikkelissa käytetyt lähteet löytyvät sähköisestä suositusdokumentista.
Teksti: Mari Leppänen, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti & Jari Parkkari, liikuntalääketieteen professori, Jyväskylän yliopisto
Kuvat: UKK-instituutti, Liikunnan aluejärjestöt / Tero Takalo-Eskola