Valikko
Pienet liikunta- ja urheiluseurat osana suomalaista seuratoimintaa: Toimintaprofiili, rooli ja merkitys
Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman selvityksen mukaan pienten liikunta- ja urheiluseurojen merkitys on suuri liikunnan kansalaistoiminnan elinvoimalle. Pienet seurat ovat yhteisöllisiä ja ketteriä toimimaan, mutta uusien jäsenten ja resurssien hankinta voi olla niille vaikeaa.
Seuratoiminta muuttuu ja polarisoituu. Suuret seurat ovat entistä suurempia ja ammattimaisempia. Seuratoiminnan toisella laidalla on yhä enemmän erilaisia pieniä seuroja. Tietoa pienistä seuroista ja niiden toiminnasta on vähän.
Pasi Mäenpään selvitys täydentää kokonaiskuvaa suomalaisista seuroista ja niiden erilaisista toimintaprofiileista. Selvityksen tarkoituksena on aktivoida keskustelua seuratoiminnan tulevaisuudesta ja tarjota tukea kehittämistyölle. Selvityksen kohteena olivat liikuntaa ja urheilua päätarkoituksenaan toteuttavat alle 50 jäsenen rekisteröidyt yhdistykset. Näitä pieniä seuroja Suomessa on arviolta 2 000–2 500.
– Meillä on nyt koossa suomalaisen liikunnan kansalaistoiminnan tilannekuva viime vuosien eri selvitysten kokoamana. Voimme tiedon avulla kohdentaa omaa informaatio-ohjaustamme seuratoiminnan kentällä, ylitarkastaja Sari Virta liikunnan vastuualueelta toteaa opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa.
Pienten seurojen elinvoima syntyy aikuisten harrastusliikunnan sekä uusien ja vähän harrastettujen lajien kautta
Pienten seurojen näkymät tälle vuodelle vaikuttavat myönteisiltä. Kyselyyn vastanneista seuratoimijoista puolet näkee seurojensa toiminnan ja elinvoiman pysyvän ennallaan ja noin kolmannes arvioi kehityksen menevän parempaan suuntaan.
Pienten seurojen vuositulojen keskiarvo on 6 427 euroa. Suurin vuosittainen kuluerä on liikuntaolosuhteisiin liittyvät maksut (noin 50 % seuroista). Joka kolmas seura järjestää toimintaa yritysten ylläpitämissä tiloissa.
Pienen seuran hallinto ja johtaminen on järjestetty pääosin (80 % seuroista) hyvän hallintotavan ja yhdistyslain periaatteiden mukaisesti. Pienten seurojen suurimmiksi vahvuuksiksi arvioitiin yhteisöllisyys ja toiminnan ketteryys. Heikkouksiksi arvioitiin vakauden puute, sekä uusien jäsenten ja resurssien hankintakyky.
Selvityksen johtopäätöksenä on, että pienten seurojen elinvoima syntyy aikuisten harrastusliikunnan sekä uusien ja vähän harrastettujen lajien kautta. Sen sijaan tavoitteellinen kilpaurheilu ja ammattimainen seuratoiminta kasvavat ja kehittyvät pääosin suuremmissa seuroissa. Tavoitteellisen kilpaurheilun seuroja on kuusi prosenttia. Uusissa – ja yksilölajeissa pienten seurojen rooli ja merkitys on keskimääräistä suurempi.
Selvityksessä pohditaan, voisivatko pienet seurat löytää toiminnalleen alustaa neljänneltä sektorilta, jonka vapaammasta toimintaympäristöstä puuttuvat toisinaan raskaiksi koetut hallinnolliset velvoitteet. Toisaalta seuran kehityspolku voi kulkea neljännen sektorin vapaasta ryhmästä kolmannen sektorin viralliseksi seuraksi.
Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtioneuvosto
Kuva: Liikunnan aluejärjestöt, Tero Takalo-Eskola