Valikko
Riittävällä liikunnalla merkittäviä taloushyötyjä yksilölle ja yhteiskunnalle
Liikkumissuositusten noudattaminen voi tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Hyöty saattaa näkyä sekä henkilön palkkatuloissa että yhteiskunnalle aiheutuneiden terveydenhuoltokustannusten pienenemisenä.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ihmisen tulisi harjoittaa 150–300 minuuttia reipasta tai 75–150 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa. Oulun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa havaittiin, että WHO:n liikkumissuositusten noudattaminen ennusti suurempia tulevaisuuden ansiotuloja verrattuna niihin, jotka liikkuivat vähemmän. Suosituksia noudattavat tulivat myös yhteiskunnalle halvemmiksi.
LL, KTM Hanna Junttilan väitöstutkimuksen mukaan 31- ja 46-vuotiaina WHO:n suositusten mukaan liikkuneet normaalipainoiset miehet käyttivät vähemmän perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon palveluita kuin he, jotka eivät saavuttaneet liikkumissuosituksia kummassakaan iässä. Siksi yhteiskunnalle aiheutuvat terveydenhuoltokustannukset olivat pienemmät.
Ansiotuloilla ei tutkimuksen mukaan ollut vaikutusta siihen, täyttyivätkö liikkumisen suositukset. Tutkimuksessa huomioitiin myös koulutustaso, terveydentila ja elämäntavat, eivätkä ne poistaneet liikkumisen ja myöhempien ansiotulojen ja perusterveydenhuollon kustannusten välisiä yhteyksiä.
”Liikkumisen taloudellisesta merkityksestä on vain vähän tieteellisesti tutkittua tietoa. Tuloksemme viittaavat siihen, että liikunnan edistäminen voi tuoda merkittäviä taloudellisia hyötyjä sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Terveystaloustieteellisestä näkökulmasta liikuntaan panostaminen voidaan nähdä investointina, jonka tulokset näkyvät terveyden lisäksi tuottavuuden parantumisena ja terveydenhuoltokulujen alenemisena”, Hanna Junttila toteaa Oulun yliopiston uutisessa.
Kansainvälisistä ja kansallisista liikkumisen edistämistoimista huolimatta suuri osa väestöstä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi.
”Vähän liikkuvia tulisi yksilöllisesti tukea liikkumaan turvallisesti suositusten mukaan, väestötason toimia liikkumisen edistämiseksi tulisi kehittää ja resursseja suunnata myös ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon”, Junttila sanoo.
Tutkimuksen aineistona olivat Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneet, joilta kerättiin laajoilla kyselyillä ja mittauksilla tietoa elintavoista ja terveydestä. Syntymäkohortti tarjoaa ainutlaatuisen aineiston tutkia liikkumisen talousvaikutuksia väestötasolla hyödyntämällä yksilötason tietoja terveyspalvelujen käytöstä ja kustannuksista sekä rekisteritietoja ansiotuloista.
Ansiotulot 50 vuoden iässä selvitettiin rekistereistä. Liikkumisen määrä selvitettiin 31- ja 46-vuotiaille tehdyllä kyselyllä ja kiihtyvyysanturiin perustuvalla mittarilla 46-vuotiaille. Kyselyllä selvitettyä vapaa-ajan liikkumisen määrää verrattiin Maailman terveysjärjestön WHO:n liikkumissuosituksiin.
Keskeisenä erona aiempiin kustannuksia selvittäneisiin tutkimuksiin oli se, että aineisto sisälsi kaikki terveydenhuoltopalveluiden käyntisyyt, myös liikuntavammaperäiset syyt, jotka aiemmin on tyypillisesti jätetty vastaavissa tutkimuksissa huomioimatta.