Eva Rönkkö: Kielellinen moninaisuus on jakautunut epätasaisesti liikuntayhteisöissä

Kielimaisema ympärillämme on monipuolistunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Keskustelu kielikäytännöistä liikunnassa ja urheilussa on liittynyt lähinnä ulkomaalaistaustaisten liikkujien kotouttamiseen. Kielellinen moninaisuus on kuitenkin kotouttamista laajempi kysymys. Ilmiötä ei silti ole tutkittu aikaisemmin Suomessa. Eva Rönkön, FT, Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa -selvitys luo ensimmäisen kerran katsauksen monikielisyyteen liikuntayhteisöissä. Selvityksen on julkaissut Liikuntatieteellinen Seura ja sen toteuttamista on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.

Selvityksen tavoitteena on monikielisyyden tilan kartoittaminen ja kielikäytäntöjen kuvaaminen. Tarkastelussa ovat kielellisen moninaisuuden ilmeneminen ja siihen suhtautuminen sekä kielten käyttö ja toimintatapojen vaikutukset monikielisissä liikuntaympäristöissä. Kohteena ovat aikuiset urheiluseuroissa, vapaamuotoisissa harrastusryhmissä sekä kuntien liikuntapalveluissa. Liikunta-alan yritykset on rajattu selvityksen ulkopuolelle. Selvitys perustuu kevään ja kesän 2024 aikana kerättyyn verkkokyselyyn (n=312) ja teemahaastatteluihin (n=18).

Kielikäytännöt syntyvät usein spontaanisti

Tavat, joilla monikielisissä ympäristöissä toimitaan, vaikuttavat erityisesti niihin, jotka eivät puhu enemmistön kieltä. Liikuntayhteisöjen monikielisyyttä kuvaa kaksi tekijää; kielellinen moninaisuus on jakautunut epätasaisesti liikuntayhteisöissä, eikä kielten moninaisuuteen liittyvistä käytänteistä ole yhteisesti sovittu. Kielikäytännöt syntyvät usein tilannekohtaisesti ja spontaanisti.

Selvityksen mukaan useimmin monikielisiä ovat ulkomaalaistaustaiset liikuntakentän toimijat, kuten liikkujat, urheilijat sekä erityisesti valmentajat. Hallinnossa ja johtamisessa painottuu suomen ja ruotsin kielen käyttö enemmän kuin muissa liikuntakonteksteissa. Havainto kertoo rakenteellisista lasikatoista, jotka estävät monikielisiä henkilöitä toimimasta seurojen ja kuntien liikuntatoimen suunnittelu- tai johtotehtävissä. Kuntien liikunnanohjaustehtävissä monikielisyys on marginaalista. Muunkielisille liikkujille tai liikunnanohjaajille kuntien liikuntapalveluiden tarjonta on vähäistä.

Monikielisyyttä tarkasteltaessa käy ilmi, että liikuntakentillä käytettyjen kielten määrä on pienempi kuin kotona puhuttujen kielten määrä. Englannilla on keskeinen asema yhteisenä kielenä. Tämä korostuu etenkin tulostavoitteisessa kilpaurheilussa. Huippu-urheilu ei siis näytä poikkeavan muiden työpaikkojen asiantuntijayhteisöjen käytänteistä. Urheilun harrasteryhmissä englannin merkitys vähenee ja useampien kielten käyttäminen rinnakkain lisääntyy liikuntatilanteiden ulkopuolella, kuten pukuhuoneissa.

Kielikäytännöt vaikuttavat osallisuuteen ja ulkopuolisuuteen

Kielikäytännöt ovat kytköksissä osallisuuteen sekä ulkopuolisuuteen. Selvityksessä osallisuutta edistäviä kielikäytäntöjä ovat muun muassa kielten joustava, limittäinen ja rinnakkainen puhuminen. Kieliin ja kielenkäyttäjiin liittyviä valta-asemia sekä niiden yhteyttä olemassa oleviin toimintatapoihin tunnistetaan huonosti, ellei vähemmistökielisyydestä ole omakohtaista kokemusta. Osallisuutta tukee myös tulkkaus, jolla varmistetaan, että kaikki ymmärtävät eikä kukaan jää ulkopuoliseksi.

Selvityksen perusteella kielitietoinen ajattelu ja käytänteet ovat löytäneet heikosti sijaa urheiluseuroissa, alan koulutuksissa tai liikuntapolitiikassa, vaikka kehitystäkin on tapahtunut. Selvityksessä esitetyt suositukset ulottuvat ruohojuuritason kenttätyöstä organisaatioihin, koulutukseen ja liikuntapolitiikkaan.

Lataa Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa -selvitys Liikuntatieteellisen Seuran sivuilta (aukeaa pdf.-tiedostona.

Teksti: Eve Rönkkö, tutkija, FM Liikuntatieteellinen Seura, julkaisu 12.11.2024

Kuvistuskuva: Liikunnan aluejärjestöt, Tero Takalo-Eskola / Eva Rönkkö, kuva: Minttu Koivumäki