Valikko
Karoliina Ketola ja Eva Rönkkö: Kuinka monikielinen on urheilu ja liikunta?
Miksi puhumme monikielisyydestä? Elämme ajassa, jossa päivittäisessä ympäristöissämme puhuttujen kielien määrä kasvaa. Osalle monikielisyys on arkipäivää, toiset toimivat yksikielisessä ympäristössä. Kotikielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien ihmisten määrä lisääntyy yhteiskunnassa yleisesti ja se näkyy myös urheilussa. Osa heistä on Suomeen muuttaneita ja osa Suomessa syntyneitä. Myös viittomakieliset ihmiset tuovat oman lisänsä kielelliseen moninaisuuteen.
Seuratoiminnan monikielisyyttä on tullut mietittyä esimerkiksi omien lasten harrastusten myötä. Jalkapalloseurassa toimintaympäristö on jopa monikielisempi kuin saman alueen koulussa. Yhden joukkueen sisällä kotikieliä on kymmenkunta. Valmennuskieli on suomi ja apukielenä käytetään englantia. Joukkueen vapaaehtoiset ovat monikielinen ja vanhempainkokouksessa kieli vaihtuu osallistujien mukaan helposti suomesta englanniksi. Vastuuhenkilöiden into ja kyky huomioida monikielisyys vaikuttaa kielikulttuuriin merkittävästi.
Seuroissa maailman muutokset kohdataan arjen tasolla ja niihin luodaan käytännön ratkaisuja. Uskon, että monissa seuroissa on monikielisyydestä paljon hyödyllistä kokemusta ja näkemystä. Kieliympäristön moninaistuminen ja siihen liittyvien tarpeisiin vastaaminen ei ole aina helppoa. Kilpajoukkueissa tai liikuntaryhmissä, joissa puhutaan monia eri kieliä, muodostuvat omat käytännöt ja tavat, miten yhteinen tekeminen sekä kommunikaatio saadaan toimimaan. Joskus kuitenkin kuvitellaan, että totutut tavat sopivat kaikille, mutta ei huomata, miten osa liikkujista tai urheilijoista saattaa jäädä paitsioon. Kieli sekä valinnat, miten kieliä käytetään liittyvät siis mitä suuremmassa määriin yhdenvertaisuuteen.
Urheilussa monikielisyys näyttäytyy vahvemmin kilpailullisuuden ja kunnianhimon tason noustessa, kun kuvaan tulee usein ulkomaisia valmentajia ja urheilijoita. Kehitys, oppiminen ja kovien kilpakumppaneiden löytäminen edellyttää kielirajojen ylittämistä. Valmentajia lukuun ottamatta urheilun suomalainen järjestömaailma on kovin yksikielinen. Hukataanko resursseja, jos eri taustoista tulevat ihmiset eivät pääse antamaan panostaan urheilun luottamustehtävissä?
Monikielisyys liikuntatoimijoiden keskuudessa on vähän puhuttu aihe. Ehkä myös uskomukset liikunnan universaaliuudesta sekä tunnettu slogan ”liikunta on yhteinen kieli” vaikuttavat siihen, että emme pysähdy miettimään, miltä oman seuran tai liikuntayhteisön käytännöt näyttävät enemmistön kielestä poikkeavan kohdalla.
Opetus ja kulttuuriministeriön rahoituksella käynnistyi Liikuntatieteellinen Seuran hanke, jossa kerätään tietoa, miltä monikielisyys niin kilpakentillä kuin myös harrasteliikunnassa näyttäytyy. Hankkeessa selvitetään, kuinka kielellisesti kirjavia liikuntayhteisömme – seurat, kilpajoukkueet, ohjatut ryhmät tai harrasteporukat ovat ja mitä monikielisyydestä ajatellaan.
Kysely on tarkoitettu kaikille liikkujille ja liikuntakentän toimijoille. Voit vastata kyselyyn 31.3.2024 saakka suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi tai englanniksi.
Linkit löytyvät Liikuntatieteellisen Seuran verkkosivuilla.
Etsimme hankkeessa myös haastateltavia. Olemme kiinnostuneita kaikenlaisista urheiluun, liikuntaan ja monikielisyyteen liittyvistä kokemuksista ja näkemyksistä. Mikäli Sinulla on tarina, jonka haluat jakaa, ota yhteyttä tutkija Eva Rönkköön: eva.ronkko@lts.fi.
Teksti: Eva Rönkkö, FT, Liikuntatieteellinen Seura, Jyväskylän yliopisto ja Karoliina Ketola, erityisasiantuntija, Olympiakomitea
Lähde: Olympiakomitean blogissa tutkija Eva Rönkkö Liikuntatieteellisestä Seurasta ja vastuullisuuden erityisasiantuntija Karoliina Ketola Olympiakomiteasta herättelevät keskustelua monikielisyydestä ja miten se näkyy seuratoiminnassa. Tavoitteena on saada tietoa kieleen liittyvistä käytännöistä seuroissa.
Kuva: Olympiakomitea